Muhoset

 

Kun Joel Lehtonen osti vähän yli 30 hehtaarin kokoisen Inhanmaan tilan Säämingin Tolvanniemen kylästä joulukuussa 1905, hänen tarkoituksensa oli auttaa sukulaisiaan vauraampaan elämään ja antaa kiertolaiselämää viettävälle äidilleen vakituinen asunto.

Pääasia on että saan rahaa toimittaakseni sukulaiseni taloon, jonka heille nyt Savossa olen ostanut. (kirje Jalmari Jäntille 14.2.1906)

Inhan päärakennuksen rakennutti 1890-luvun lopulla Niilo Immonen, joka oli mestarina rakennettaessa Rauhalinnaa (1897-1900). Sieltä ylijäänyttä puutavaraa on käytetty Inhassa. Lehtonen korjautti taloa ja rakennutti mm. verannan.

Vuoden ympäri Inhassa asui Lehtosen velipuoli Aleksander Muhonen perheineen. Muhosen perhe, Aleksander ja Otteljaana viiden lapsensa kanssa, asui uudehkon asuinrakennuksen toisessa päädyssä yhdessä tuvassa. Kirjailijalla oli omassa käytössään toisen pään tupa ja kaksi kamaria, joista toinen, "vinnikamari", tosin oli usein kesävieraiden käytössä.

Inhan päärakennus, Muhosten asuma pohjoispääty.  Valokuva: Jukka Laulajainen 2000

Aleksander (Aleksi, Ales) Muhonen (1873-1921) syntyi Säämingissä maanviljelijä Pekka Muhosen ja Karolina Heikaraisen esikoispoikana. Ales oli vuokramiehenä Haukiniemessä ja Varparannalla vuoteen 1906, jolloin siirtyi viljelemään Inhan tilaa. Aleksander Muhonen kuoli tapaturmassa Lehtiniemen telakalla, jossa hän oli kirvesmiehenä rakentamassa tervahöyryä.

Putkinotkon laiskassa ja jääräpäisessä Juutas Käkriäisessä on Lehtosen kirjeiden perusteella paljon Ales Muhosen piirteitä, vaikka aikalaiset ovatkin kuvanneet Muhosta tavalliseksi siivoksi kansanmieheksi. Muhosella kerrotaan olleen tietäjän ja kansanparantajan kykyjä. Hän oli voimakas, saamaton ja itsepäinen mies, joka sotkeutui laittomaan viinankeittoon ja -myyntiin ja joutui verkkovarkaudesta jopa vankilaan.

Aleksander Muhonen avioitui vuonna 1895 sääminkiläissyntyisen Otteliaana (Otteli) Nikkosen (1874-1948) kanssa. Otteli oli ahkera ja komea emäntä, joka yritti pitää suuren perheensä kurissa. Lehtosella oli kälynsä kanssa etenkin aluksi hyvät välit; Otteli valmisti myös Lehtosen ateriat ja valmisti tälle yrttikylpyjä lääkkeeksi reumaa. Tämä Putkinotkon Rosinan esikuva kuoli Puumalassa. Aika ajoin Inhalla asui myös Ottelin äiti Karolina Nikkonen (1844-1918), joka on ollut esikuvana Putkinotkon mummolle.

 

Aleksanderilla ja Otteljaanalla oli kymmenen lasta, joista viisi oli syntynyt jo heidän muuttaessaan Inhalle ja viisi syntyi siellä. Vanhimmat pojat Johannes Muhonen (1986-1965) ja Markus Muhonen (1899-1955) elivät työmiehinä Säämingissä, Sulkavalla, Puumalassa ja  Savonlinnassa. Heidän kirjallisia muotokuviaan ovat Putkinotkon Malakias ja Ananias.

Niin antaisin tämän sadun jatkua vielä, tulisin vain pariksi viikoksi kesässä tänne, metsä kasvaisi, korvaisi minulle vaivojani aikanaan, veljen lapset, älykäs Markus tuli mieheksi. Lapsille en tahtoisi olla kova. (kirje Avellanille 12.6.1915)

Lehtosen veljentyttäret Maria ja Esteri Muhonen Inhassa 1921. Kuva: SKS:n kirjallisuusarkisto

Martta Muhonen (1901-76, vuoteen 1968 Karvanen, sitten Karvinen) eli ja kuoli Savonlinnassa. Martta oli mallina Putkinotkon Saaralle. Maria Muhonen (1903-72, Maija, Maikko, sittemmin Pullinen) toimi kalakauppiaana ja hierojana Savonlinnassa.  Putkinotkossa Mariaa vastaa Leja.

Joel Muhonen (s. 1905) eli Säämingissä ja Savonlinnassa mm. kalastajana. Putkinotkon Topi on Lehtosen kuva tästä kaimastaan. Inhassa syntyivät Bertta (s. 1907, romaanin Sanelma), Luukas (s. 1909, kirjassa Jopi), Esteri (s. 1913, sittemmin Häkkinen,  Putkinotkossa Repekka), Elsa (s. 1915, fiktiossa Ester) ja Hilja (s. 1919, eli Luukas-vauva). Oikeat ja fiktiiviset nimet siis sekoittuvat. Muhosilla oli siis neljä poikaa ja kuusi tytärtä, Putkinotkon Käkriäisillä kumpiakin viisi.

Ah mikä omituinen, suloinen tunne minut valtasi, kun Ales kirjoitti tänään, että nyt on heillä Ester syntynyt ja sanoi, että nyt on perhettä täysi 10. Aivan kuin minä puhun 10 tuhannestani! Me olemme sitkeää, ylpeää, jöröä sukua! Miten olin iloinen, kun olin lähettänyt Esterille ensimmäiset sukat ja "kengät"! (kirje Avellanille 5.3.1913)

Lehtosella oli hyvät suhteet Muhosen lapsiin. Hän kävi heidän kanssaan metsässä ja ongella, opetti heitä lukemaan ja kertoi heille tarinoita. Hän antoi heille vaatteita ja kenkiä, sekä auttoi Markusta ja Marttaa aloittamaan kansakoulun Haapalassa vuonna 1914.

Nyt hommasin lapset kouluun. Mikä oli seuraus? Ales puhuu takana päin, että hän työntää ne kerjäämään, jos ne koulua käyvät. (kirje Avellanille 12.9.1914)

Kun Lehtonen osti Inhanmaan, hänen ensisijainen tarkoituksensa oli auttaa velipuolen köyhää perhettä. Sovittiin, että Muhoset pitäisivät Lehtosen poissa ollessa tilasta huolta kuin omastaan ja tämän paikalla ollessa antaisivat täyden ylläpidon.

Kotimökissä käynyt; rakennukset hyvät, näköala mainio, ruoka huono; veli tyytyväinen. - - - Lähetä rahat heti vain tänne; rupean juuri rakennuttamaan verandaa ja vinnikamaria, kyllä niitä tarvitaan. (kirjeet Rudolf Holstille talvella 1907)

Kymmenen vuotta Muhoset saivat viljellä tilaa ilman kirjallista sopimusta velvollisuutenaan vain rakennusten ja puutarhan hoito silloin, kun Lehtonen ei ollut paikalla, sekä hänen ylöspitonsa silloin, kun kirjailija vaihtelevine seuralaisineen oli Inhalla. Pekka Tarkan analyysin mukaan Muhosen asema Inhalla oli epämääräinen. Torppari hän ei ollut, muttei loinenkaan, vaan lähinnä mäkitupalainen. Tilannetta mutkisti se, että isäntä oli vuoroin kaukana Helsingissä tai ulkomailla, vuoroin seinän takana.

Kun isäntä oli poissa, Muhonen oli herra talossa. Mutta kun Lehtonen tuli kesäksi Sääminkiin, Muhosen katon alle ilmestyi kannelta soittavia, laulavia, tervekylpyjä ottavia, alasti juoksentelevia herroja daameineen. Noina kausina Muhoset menettivät kotinsa hallinnan ja joutuivat oikeastaan irtaimen maatyöväen, vieraan nurkissa asuvien loisten asemaan. (Tarkka)

Kirjailijan haaveena oli rikkaan ja köyhän tasapainoinen rinnakkaiselo toisen hoitaman peltoviljelyn ja toisen harrastaman puutarhan keskellä. Tulevina kesinä Lehtonen rakensi terassipuutarhan ja istutti mm. omena- ja kirsikkapuita, ruusuja ja krysanteemeja, sekä yritti sivistää sukulaisiaan mm. tilaamalle heille sanomalehden. Velipuolten välit muuttuivat kuitenkin kesä kesältä huonommiksi. Lehtonen koki unelmiensa sortuvan, kun kulttuurin luoma ero Muhosiin merkitsi enemmän kuin verisukulaisuus. Kuilu "herran" ja "moukan" välillä vain laajeni sen sijaan, että se olisi kaventunut. Välinpitämättömyys ja köyhyys asuivat rinnan huolenpidon ja vaurauden kanssa. Ristiriidat ja erot konkretisoituivat yhteisessä asuintalossa, kun Muhosten asuma pääty uhkasi luhistua kokonaan samaan aikaan, kun Ludwig Wennerström maalasi koristeen Lehtosen hyvin hoidettuun päätyyn.

- - - Ales on auttamaton nahjus ja laiskuri ja typerys. Kaikki ihmettelevät, ettei hän, niin hyvillä ehdoilla kuin Inhan hänellä onkin, edes hanki hevosta. Lehmiä heillä ei ole. - - - Ehkä olen ollut liian löyhä. Ales jättää kaikki rakennuksetkin rappeutumaan ja mätänemään. Ja on hävytön, jos huomauttaa. Nyt aion panna hänelle uhan, että ellei hän edes niitä korjaa, joutuu hän täältä pois. Ja sen uhkauksen täytän, ellei hän itseään paranna.  Ihmeellistä se muuten on: on täällä mökkiläisiä, joilla on yhtä monta lasta kuin Aleksillakin, ja heillä on päivätyöt taloon, n. 7-10-12 viikkoa, ja kuitenkin heillä on omat hevoset ja lehmät ja he syövät kunnollista ruokaa, ovat siistejä jne. Ja täällä meillä on niin inhottava, epäkäytännöllinen tuherrus, vaatteettomuus, lasten vallattomuus, huuto ja meteli. Ah, huonoa sukua olemme! (kirje Avellanille 12.9.1914)

Lehtonen alkoi vihjailla myyvänsä tilan ja Muhosia alkoi painaa epävarmuus asuinpaikan säilymisestä. Välit kiristyivät eikä tulevaisuudestaan epävarma Aleks Muhonen hoitanut tilaa kunnolla. Vuonna 1916 tehtiin kirjallinen sopimus, jonka mukaan Muhosilla oli asuinoikeus ainakin seuraavat kymmenen vuotta ja vuokra oli 100 markkaa vuodessa sekä velvollisuus hoitaa rakennukset, puutarha ja veronmaksu.

Hyvähän täällä Inhalla olisi kauniina päivinä kesin olla, jos olisi hiukan rauhaisempaa ja jos Aleksin väki voisi vähän vaurastua. Mutta: se nyt näyttää sulalta mahdottomuudelta, sillä kun miehellä on auttamattoman hitautensa ja saamattomuutensa lisäksi 9 lasta, niin pysyy ikänsä ryysyissä ja pierun katkussa. Sääli on tiukatakin ja muserrella, ja kuitenkin täytyisi koettaa pitää omasta itse-raukastaan huolta. (kirje Rudolf Holstille kesäkuussa 1915)

Kesällä 1917 Muhoset ryhtyivät vastarintaan. Perhe asui saunassa, kun Muhosten päädyn remontti oli jäänyt kesken. Puutarha jäi hoidotta. Muhonen myi viinaa ja varasti kalaverkkoja.

Kesän olin Inhalla, jossa ovat hyvin punaisia: polttavat viinaa, varastelevat lampaita ja laiskottelevat entistä uhemmin. (kirje Holstille 7.2.1919)

Lehtosta tila kiinnosti enää taloudellisesti: paikkana, josta voi myydä metsää ja täydentää ruokavarastoja. Muhosten kohtalo kuitenkin huolestutti Lehtosta, sillä tila ei pystynyt elättämään suurperhettä. Loppuun asti kirjailija suunnitteli ostavansa velipuolelleen lisää maata, muttei toteuttanut aiettaan.

Lehtonen myi Inhan 25000 mk:lla vuonna 1922 Taavetti Mikkoselle, joka oli jo ostanut Lehtiniemen tilan P. J. Kososelta, kauppaneuvos Könölinin esikuvalta. Aleksander Muhonen oli kuollut ja muu perhe hajaantui ympäri pitäjää. Otteli ja pienimpien lasten kerrotaan aluksi kiertäneen talosta toiseen vakituista asuntoa vailla.

Nyt on Inhan myynti käynnissä. Sillä Aleksille taidan ostaa uuden oman talon, melkoisen halvan. Sitä hyvyyttä hän ei tosiaan ansaitseisi. - - - Ehkä olisi parasta, ettei se tulisikaan myydyksi. Mitä nyt voi tehdä rahoilla, kun ei lasketa pois, ulkomaille, - - - (kirjeet Avellanille 20.9. ja 14.10.1918)

Putkinotkon perheelle tuoma maine ei heitä miellyttänyt eikä heidän elämäänsä helpottanut. Muhoset olivat katkeria siitä, että heidät samastettiin Käkriäisiin. Kirjailijan vapautta ei monikaan lukija ymmärtänyt, vaan piti romaania dokumenttina perheen elämästä.

 

© Savonlinnan kaupunginkirjasto / Tuulevi Ovaska / Päivitetty 23.01.2001