Karolina Heikarainen

Joel Lehtosen äiti, Karolina Heikarainen, kutsumanimeltään Karu, syntyi 10.9.1852. Hän oli kotoisin Vaikontaipaleelta läheltä Oravia. Paikkakuntalaiset ovat kuvailleet Karolinaa "jyrkkäluontoiseksi, tuittupäiseksi, komeaksi ja ronskiksi" naiseksi.

Joelin syntyessä Karoliina oli 29-vuotias leski. Lapsi syntyi Säämingin Haukiniemessä Harjun tilan saunassa. Joelin isästä ei ole luotettavaa tietoa. 

Vielä kymmenen kuukautta ennen Joel-pojan syntymää Karolina oli naimisissa Muholan kantatilasta erotettujen Harjun ja Ylölän tilojen omistajan Pekka Muhosen kanssa. Muhonen oli Karolinaa 34 vuotta vanhempi. Vuonna 1872 solmitusta avioliitosta syntyi kaksi lasta, Aleksander vuonna 1873 ja Matilda vuonna 1985.

Valokuva: Jukka Laulajainen 2000

Joel Lehtosen syntymäsauna on siirretty Harjun tilalta Putkinotkoon. Harjun tilalla on saunan paikalla muistolaatta. Tila on nykyisin vuokralla Haukiniemi-seuralla.

Pekka Muhonen oli hoitanut talouttaan huonosti ja jätti perinnöksi vain velkoja. Hänen kuoltuaan tila myytiin ja Karolina jäi täysin varattomaksi. Hän joutui kiertolaiseksi eikä pystynyt huolehtimaan lapsistaan. Joelin hän jätti huudolle vain puolivuotiaana. Äiti kävi katsomassa poikaansa ainakin kerran tämän asuessa Vuohimäessä Walleniusten kasvattina. Lehtonen on kuvannut tapausta teoksessaan Onnen poika. 

Karolina ei koskaan asettunut asumaan poikansa omistamalle Inhan tilalle, vaikka tämä sitä toivoi ja suunnitteli tilan ostaessaan. Mielenvikaiseksikin mainittu Karolina uhkaili jopa polttaa poikansa talon. Äiti ja poika tapasivat yleensä vain sattumalta kylillä ja kaupungissa. Vuonna 1889 Karolina meni naimisiin leskimies Pekka Nousiaisen kanssa. Nousiainen kuoli rutiköyhänä kunnanvaivaisena Kerimäen Makkolassa vuonna 1902.

Ja sitten, se eukko oli taas käynyt poissaollessani täällä. Ihminen, jota minun ei ole muusta kiittäminen kuin hengestäni (se ei ole hänen ansionsa) ja itsepäisyydestäni – en kehua tahtoisi – (siitä kyllä kannattaa kiittää, vaan ei hänen itseään kehua), se ihminen ei tule kotiin, jonka olen hänelle valmistanut (en rakkaudesta, vaan ylpeydestä) vaan on kateellinen veljelleni, joka myös täällä asuu. Kunnon veljelleni! Äiti kulkee kylillä, räyhää ja uhkaa. (Mm. "taloni" polttamisella, jolle tietysti nauran: ei hänessä ole sen tekijää.) Niin inhottava, tautinen ja heikkopäinen. / En äsken osannut ottaa lukuun, että hän on hullu, jolle täytyy "antaa anteeksi". Äitini hän ei ole. Parempi, että hän kuolisi. (kirje Avellanille 23.1.1907)

Vanhuutensa Karolina Heikarainen asui Kerimäellä mm. Makkolan kylässä metsämökissä. Lehtonen maksoi Kerimäen kunnalle äidistään elatusmaksua. Se harmitti häntä, koska äiti olisi halutessaan voinut asua Inhalla. Kirjeessään Juhani Aholle helmikuussa 1909 Lehtonen kirjoittaa:

Täytyykö pojan elättää köyhää äitiään vieraaseen kuntaan, kun hän on tarjonnut tälle omassa kunnassaan hoitoa ja asuntoa, omassa kodissaan ja äiti ei tahdo tulla? Katsos, minulla on hyvin tuitukko äiti (hiukan heikkopäinen kyllä) jota varten ostin oikeastaan tilan Säämingissä veljelleni. Mutta äiti ei tule luokseni, kotiini; syynä se tavallinen riita anopin ja miniä välillä. Minä olen tähän asti maksanut äidin puolesta Kerimäen kuntaan, jossa hän suvaitsee olla. Mutta nyt Kerimäen ukot ovat nostaneet maksut yhä suuremmiksi ja kuuluvat tuumivan, että kyllä Lehtonen maksaa; enhän ole koskaan heille varattomuuttani valittanut. Nyt aikoisin vaatia mummon kotiin, sillä veljen kanssa sovittiin jo, että veli elättää äidin kun minä hankin heille tilan.

 

Karolina Heikarainen kuoli Kerimäen kunnalliskodissa vuonna 1940.

Sivun alkuun

 

© Savonlinnan kaupunginkirjasto / Tuulevi Ovaska / Päivitetty 23.01.2001