Joel Lehtonen syntyi 27.11.1881 Säämingissä Haukiniemen
Harjun tilalla Karolina Heikaraisen
aviottomana poikana. Karolina jätti poikansa vain
puolivuotiaana huudolle "vähimmällä ottavalle".
Seuraavat kolme
vuotta Joel Heikarainen vietti ankeissa oloissa eri puolilla pitäjää, kuten Pekka
Lappalaisen selvityksistä käy ilmi. Hän oli aluksi lyhyen aikaa "ruokkolapsena"
sääminkiläisellä Kalle Kaartisella, joka oli itsekin kunnan holhokki ja joutui hakemaan kunnalta
avustusta lapsen lääkkeisiin, ja sitten isäntä
Aapraham Karjalaisella Enonkosken Ihamaniemellä. Vuosina 1883-85 hän oli Säämingin pappilan vuokratilallisella
Gustav
Lindroosilla Pihlajaniemellä. Aikuisena Lehtonen uskoi huonon terveytensä johtuvan kurjista
varhaislapsuuden vuosista.
Joelin onni kääntyi 14.3.1885, kun
papinleski Augusta Wallenius huusi hänet 11 vuodeksi
ja Joelista tuli sivistyneen perheen kasvatti. Lehtolapsen sukunimi muutettiin
Heikaraisesta Lehtoseksi kaiketi Augusta
Walleniuksen toimesta jossain vaiheessa ennen kuin Joel aloitti kansakoulun.
Etunimestäkin käytettiin monenlaisia muotoja, kuten Lehtonen itse
kertoo: |
- - - olin kotona Juuel (herraspuhetta), Juuvel (piikainpuhetta,
sääminkiläistä), Juuveli (laukaalaista kansankieltä), Jojel (sääminkiläisten
raamattua lukeneiden korpikulmalaisten), Joel (kansakoulunopettajan),
Jolokko (piikatyttösen, kun hän minua joko haukkui tai hiukan
mielisteli) Juupeli tai Juueli (korko ensimmäisellä tavulla,
lyseotovereitten), Jueeli (erään matkatoverin, ylioppilaan - -
-), jne. Kunnes itse pyysin tuttavia sanomaan minua Jukaksi:
ristin itse itseni uudestaan.
(kirje Kalle Carlstedtille
1.10.1924)
|
Sivun
alkuun
|
Nuori Joel Lehtonen
Kuva: Otavan kuva-arkisto
|
Walleniukset kouluttivat kasvattinsa.
Lehtonen kävi Säämingin kansakoulun nykyisessä Sääminki-talossa, jossa oli
tuolloin myös
Säämingin kunnanvirasto. Kansakoulun jälkeen hän
kävi Savonlinnan lyseota (1893-97) ja Kuopion yhteiskoulua kunnes siirtyi
Helsingin suomalaiseen reaalilyseoon. Villissä
Lehtonen arvostelee Savonlinnan lyseon opetusta niin rankasti, että
ilmestyttyään kirja oli koulussa kielletty. Lehtonen oli koulukortteerissa
lehtori Jyrkänkosken (ent. Brax) perheessä ns. Sihvosen talossa
Linnankatu 7:ssä.
Ylioppilaaksi Lehtonen kirjoitti
Helsingin suomalaisesta reaalilyseosta
keväällä 1901. "Ressuun" Lehtonen oli tullut kuudennelle luokalle, kun Augusta
Wallenius oli muuttanut Helsinkiin. Lehtonen kilpaili
Rudolf Holstin kanssa luokkansa toiseksi parhaan oppilaan sijasta. Hän
kirjoitti ahkerasti toverikunnan lehteen ja voitti sen järjestämiä
runokilpailuja. Lehtonen oli hyvä
ainekirjoittaja ja lahjakas kielissä, mutta heikompi matematiikassa.
|
Nuorta Lehtosta on kuvailtu sekä hupaisaksi,
leikkisäksi ja sydämelliseksi että katkeraksi, raskasmieliseksi ja
pessimistiseksi. Aikalaisten kertomusten mukaan Lehtonen oli
vaatimaton luonne, eikä hänen kirjallinen lahjakkuutensa herättänyt
kateutta luokkatovereissa. Häntä on kuvailtu myös tunnolliseksi ja
syrjäänvetäytyväksi, mutta toisaalta hän oli mm. mukana perustamassa salaseuraa, joka kannatti passiivista vastarintaa ja
ihaili
venäläistä Pjotr
Kropotkinia, anarkisti-emigranttia.
Lehtosen urasuunnitelmiin
kuului jonkin aikaa maanmittarin ammatti ja Lehtonen
viettikin pari kouluvuosien kesää maanmittausapulaisena. Lopullinen ammatinvalinta tuotti
vaikeuksia ja ilmeisesti myös erimielisyyksiä kasvatusperheen
kanssa, sillä säntillinen virkamiesura ei kiinnostanut tulevaa runoilijaa.
Sivun alkuun
Syksyllä 1901 ylioppilas Joel Lehtonen kirjoittautui Helsingin yliopistoon
opiskelemaan estetiikkaa ja nykykansain kirjallisuutta. Ystävä Rudolf
Holsti aloitti samaan aikaan lakimiesopinnot. Lehtosen opinnot jäivät
yhteen lukuvuoteen, mutta hän oli silti aikansa oppineimpia kirjailijoita. Ajan muotifilosofi oli Friedrich
Nietzsche, jonka opeista innostuneita kutsuttiin "niitsukaisiksi".
Heihin liittyi myös nuori Lehtonen, kapinallinen individualisti, joka otti
etäisyyttä "säätyläiseen" kasvatusperheeseensä ja kritisoi
sovinnaisia tapoja.
Vuonna 1902 Lehtonen jäi
myös pois laittomiksi katsomistaan asevelvollisuuskutsunnoista -
tuhansien muiden tavoin, sillä kolmannes kutsutuista jäi saapumatta.
Rangaistuksena oli mm. erottaminen yliopistosta, mutta sillä ei ollut
Lehtoselle merkitystä. Jukka-Pekka
Pietiäinen katsoo Lehtosen kutsuntalakkoilu pikemminkin merkiksi
hänen yleisestä kriittisyydestään yhteiskunnan valtarakenteita vastaan
kuin samastumisesta perustuslaillisiin.
|
Toki hän
perustuslaillinen oli, mutta niin periaatteellinen perustuslaillinen hän
ei ollut, etteikö hän olisi ottanut toimittajanpaikkoja myös
suomettarelaisista, siis myöntyvyyspuolueen lehdistä - - -. Sittemmin hän hakeutui nuorsuomalaisiin lehtiin: - - - saattoi olla
toimittajana sekä nuorsuomalaisen oikeiston Suomalaisessa Kansassa että
sen pahimmassa kilpailijassa puolueen vasemmiston Helsingin Sanomissa.
(Pietiäinen)
|
| Toimiessaan sanomalehtimiehenä eri puolilla
Suomea Lehtonen aloitteli samalla kirjailijanuraansa
uusromanttisilla runoilla. Syksyn 1902 Lehtonen työskenteli toimittajana Mikkelissä.
Talvella hän palasi Helsinkiin, muttei jatkanut opintojaan, vaan siirtyi pian
toimittajaksi Porvooseen. |
Kyösti
Rantasalon mukaan Lehtonen oli
"kirjailijana liikeyritys, jonka toimenkuvana oli tuottaa hyvätasoisia
kaunokirjallisia tekstejä ja taloudellisena tavoitteena kerätä
kymmenentuhannen markan pääoma" ja "pikkutarkka
penninvenyttäjä ja lähimmäisten hyväksikäyttäjä", joka "sitten
kun taloudellinen tavoite on koossa" pitää "itsestään
selvänä, että kohtuullinen osuus rahoista kuuluu hänen
läheisilleen".
|
Sivun alkuun
Kotiseutu Sääminki veti Lehtosta
puoleensa, vaikka hän halusikin toisaalta irrottautua Walleniuksista, joiden
perinteistä arvomaailmaa kapinallinen runoilija ei halunnut omaksua. Kun
Lehtonen kesällä 1905 liikkui Haukiniemellä, hän tapasi äitinsä Karolina
Heikaraisen ja velipuolensa Aleksander Muhosen. Tällöin syntyi ajatus hankkia
sukulaisille asuinpaikka. Tuuma toteutui
saman vuoden joulukuussa, kun Lehtonen osti vähän yli 30 hehtaarin kokoisen
Inhanmaan tilan Säämingin Tolvanniemen kylästä.
Inhan päärakennus itäpuolelta.
Valokuva:
Jukka Laulajainen 2000 |
Putkinotkon tila, oikealta silloiselta
nimeltään siis Inhanmaa, oli Joel Lehtosen omistuksessa 1905-22. Se oli
kirjailijalle sekä taloudellinen sijoitus että kesänviettopaikka.
Vuoden
ympäri Inhassa asui Lehtosen velipuoli perheineen. Kesinä 1914-20 Lehtonen
oleskeli eniten Inhassa.
|
Ensimmäisen pidemmän jakson Lehtonen
asui Inhanmaalla talvella 1906-7 ja suunnitteli tilansa kaunistamista. Muhosen
perhe asui uudehkon
asuinrakennuksen toisessa päädyssä yhdessä tuvassa. Kirjailijalla oli omassa
käytössään toisen pään tupa ja kaksi kamaria.
Lehtonen nikkaroi
huonekaluja, rakennutti verannan omaan päätyynsä ja haaveili puutarhasta. Hän
myös hiihteli jäätä pitkin Savonlinnaan ja kierteli Haukiniemen ja
Varparannan kylissä. Lehtonen halusi olla taas maalaispoika ja
samastua rahvaaseen, mutta samalla hän kävi vilkasta kirjeenvaihtoa Sylvia
Avellanin kanssa ja oli näin yhteydessä aivan
toisenlaiseen kulttuuripiiriin.
Kun Lehtonen osti Inhanmaan, hänen
ensisijainen tarkoituksensa oli auttaa velipuolen köyhää perhettä. Kirjailijan haaveena oli rikkaan ja köyhän tasapainoinen rinnakkaiselo toisen
hoitaman peltoviljelyn ja toisen harrastaman puutarhan keskellä. Lehtonen
halusi tuntea Inhanmaan todelliseksi kodikseen ja pyrki viettämään siellä
suurimman osan kesistään, vaikka käyttikin osan niistä lehtitöihin ja
matkusteluun.
Sivun alkuun
|
Ensimmäisen ulkomaanmatkansa Lehtonen
teki vuosina 1907-1908 Italiaan ja Sveitsiin. Tällä matkalla Lehtosessa heräsi kiinnostus romaanisten maiden kirjallisuuteen,
etenkin renessanssiin: Boccaccioon,
Rabelais’hen, Cervantesiin. Sen muistoista syntyi Myrtti
ja alppiruusu. Aika tästä matkasta vuosien 1911-12 Pariisin matkaan,
jonka kirjallinen seuraus on Punainen mylly,
olikin kirjallisen ilmaisun tarkentamisen ja uusien tavoitteiden kautta.
Lehtonen oli
tuottelias kirjoittaja ja ahkera lukija. Hän teki paljon töitä
voidakseen ylläpitää Inhan tilaansa, matkustaa ja myöhemmin hankkia
talon pääkaupungin liepeiltä.
|
Pitäisi vielä ehtiä ennen ulkomaille menoa lukea
lujasti Ranskan klassikoita; kirjoja jo tilasin -- 100 nidettä.
(kirje Juhani Aholle helmikuussa 1910)
Olen nyt
työskennellyt jotenkin ahkerasti aina kesäkuusta: kesä- ja heinäkuun
6-päiväisessä "Keski-Suomessa", klo 8a-11.i.p.
säännöllisesti joka päivä työtä - - - ; elokuussa - - -; kirjoitin jonkun "novelletin",
korjailin "nuoruuden" runoja, - - - suomentelin, arvostelin;
syyskuussa 17 luonnosta - - - Boccacciota, arvostelu toisensa jälkeen,
suomennoksia lehtiin, kirjoituksia joululehtiin, nyt Frensseniä. Aika
menee niin ettei tahdo ehtiä mihinkään. (kirje Henry
Biaudet'lle marraskuussa 1909)
|
| Nuoruusvuotensa Lehtonen oli elellyt satunnaisten tulojen ja välillä
vippienkin varassa. Nyt tuli aika hankkia taloudellista turvaa ja nostaa
elintasoa. Lehtonen eli säästäväisesti ja ahkeroi.
Kesällä 1912 hän alkoi kerätä kokoon 10 000 mk:n pääomaa, jonka
hän sijoitti onnekkaasti oikeaan aikaan ostamalla Hörnebergin
vuonna 1915.
Sitä ennen Lehtonen asui talvisin Helsingissä ollessaan vuokralla
milloin missäkin, muun muassa vuosina 1909, 1910, 1911 ja 1913
Ullanlinnan kylpylässä.
|
Nyt minä luulen, että se 10000 taitaa olla täysi. - - - Et usko
mikä aivokiristys se minulle on ollut!
Ja nyt, kun sen olen saanut, ihmettelen, miten se on voinut käydä
päinsä! Minun tuloillani ja voimillani. - - -
Että minulla siis, jos saisin olla terve, on 450-500 mk vuodessa
lahjaksi, että siis voin elää runsaammin, ostaa polkupyörän ja
kanteleen, asua paremmin, käydä paremmin puettuna, antaa pikku lahjoja
muille, kouluttaa lapsia jne.
(kirje Avellanille 15.5.1913)
|
|
Kesähuvilalleen kirjailija tuli
rauhoittumaan ja kokoamaan ajatuksiaan sekä hoitamaan terveyttään liikunnan
ja kylpyjen avulla. Kun Muhoset tekivät peltotöitä, Lehtonen rakensi
puutarhaa ja seurusteli kesävieraidensa kanssa. Iltaisin hän saattoi käydä
ongella velipuolensa lasten kanssa.
|
Inhan päärakennus länsipuolelta.
Valokuva:
Jukka Laulajainen 2000
|
Lehtosella on vaikea reuma, johon hän
Savon ohella etsi hoitoa myös Välimeren maiden ilmastosta ja kylpylöistä. Inhalla
hän istui tervasaunassa tai lojui auringossa kolottavat paikat tervattuina.
Velipuolella on paikkakunnalla jonkinlaisen kansanparantajan maine ja tämän
vaimo keräsi metsästä yrttejä lasten kaivaman saven kanssa hauteisiin
pantaviksi. Lehtonen piti kaiketi hoitoa parempana kuin savonlinnalaisen Olavin
kylpylaitoksen tarjoamaa; ainakin se tuli halvemmaksi. Tervalla ja savella hoidettiin ruumista,
mutta sielu kaipasi sivistynyttä seuraa.
|
Säilyneiden tietojen perusteella on vaikea päätyä varmaan
diagnoosiin, mutta kirjeissä mainitut varhaiset oireet viittaavat
selkärankareumaan, jota krooninen infektio pahensi. Todennäköisimmin
Lehtosen sairaus oli reumasairauksiin kuuluva dermatomyositis, joskin
eräät oireet olivat ominaisia ns. Parkinsonin taudille tai
pesäkekovettumataudille (sclerosis multiplex). (Tarkka)
|
Sivun alkuun
Syyskuussa 1908 Lehtonen kirjoitti
Firenzestä Rudolf Holstille: - - - en sano että tuntisin mitään
koti-ikävää, sillä eihän minulla mitään "kotia" ole.
Inhakaan ei täyttänyt kodin paikkaa. Se oli kesänviettopaikka, jossa kirjailija ei oikein viihtynyt "yksin". Silti
se oli Lehtosen oma paratiisi: Sitten - Inhalle: Oi, että taas pääsee
uniensa Savoon. (kirje Avellanille
11.4.1917)
Lehtonen kutsuikin ystäviään seurakseen. Inhan kesävieraisiin kuuluivat
ainakin rouva Sylvia
Avellan ja tämän ystävätär neiti Edit
Grenman, oopperalaulaja Harald Björkman,
sosiologi ja poliitikko Rudolf Holsti
puolisoineen, taidemaalari Juho Rissanen,
taidehistorioitsija Ludwig
Wennerström sekä läheisen Tynkkylänjoen kartanon poika Kalle Ikonen
ja vuodesta 1916 alkaen hierojatar Lydia Thomasson,
josta tuli Lehtosen vaimo vuonna 1920.
|
Velipuolten välit muuttuivat
kesä kesältä huonommiksi. Lehtonen koki unelmiensa sortuvan, kun kulttuurin
luoma ero Muhosiin merkitsi enemmän kuin verisukulaisuus. Lehtonen oli
sittenkin enemmän kouluja käynyt ja maailmaa nähnyt Wallenius-suvun kasvatti
kuin Savon korpeen lehtolapseksi syntynyt huutolaispoika.
|
Katsos, ystävä, minä olen jo ehtinyt loitota kauas talonpojista. -
- - Minä pidän Inhasta. Se on kaipuitteni ja surujeni ja työni lapsi.
Sen saisi niin kauniiksi, ellei olisi haittoja veljen väen puolelta.
- - - Kun saisi Aleksille uuden palstan ja Inhalle oikean
vuokralaisen. Ajatteles: Ales on nyt toista kuukautta rustannut
pärehöylää, eikä siitä vielä ole lähtenyt ainoatakaan pärettä.
(kirjeet Avellanille 12. ja
28.6.1915)
|
Lopulta tila kiinnosti
Lehtosta enää taloudellisesti: paikkana, josta voi myydä metsää
ja täydentää ruokavarastoja. Muhosten kohtalo kuitenkin huolestutti Lehtosta,
sillä tila ei pystynyt elättämään suurperhettä. Loppuun asti kirjailija suunnitteli ostavansa velipuolelleen
lisää maata, muttei toteuttanut aiettaan.
Sivun alkuun
Joel Lehtoselle myönnettiin valtion
taiteilijaeläke vuonna 1920. Hän sai tiedon Pariisiin. Kertomuksessa "Kuninkaallinen lahja" hän pohtii pienenkin vakituisen tulon
merkitystä ja koki sen paitsi palkintona myös velvoitteena uutta
"mesenaattiaan", kansaa kohtaan.
Lehtonen myi Inhan vuonna 1922 ja jätti
kotiseutunsa pettyneenä. Loppuelämänsä
Lehtonen asui kesiä ja muutamaa ulkomaanmatkaa lukuun ottamatta silloisen
Helsingin liepeillä Huopalahden kauppalassa, josta
hän oli ostanut Hörneberg-nimisen huvilamaisen talon talviasunnokseen.
Talo sijaitsee nykyisen Helsingin Etelä-Haagan Sankaritiellä.
Se on Huopalahden kauneimmalla paikalla; oma parcelli mäen
rinteellä, näköala merenlahdelle, kauas ylähuoneesta; alla peltoja,
puutarha- ja kasvisniitty. Raitiotie kulkee joka 20. minuutti aivan
"luo" - - - kolme huonetta ja keittiö, neljäs ylhäällä,
kaminilla lämmitettävä, hyvin pieni.
(kirje Avellanille 28.4.1915)
|
Lydia ja Joel Lehtonen Huopalahden saunansa edustalla
vuonna 1922. Kuva: Harald Rosenberg / Otavan kuva-arkisto
|
|
Aluksi Lehtonen asui itse talon yläkerrassa ja vuokrasi alakertaa.
Avioiduttuaan hän asui talossa Lydia-vaimon
ja koiransa kanssa. Toisinaan kirjailija sulkeutui erakoksi huvilan yläkertaan eikä
Lydia noina
kausina saanut avata ovea edes parhaille ystäville.
Välillä taas vietettiin
iloista seuraelämää. Lehtosten sauna oli paikka, jossa monet
kirjailijat ja taiteilijat viihtyivät. Sauna oli Lehtoselle tärkeä
paikka: talon vieraskirjaakin pidettiin siellä eikä talossa.
|
Kyllä meille on tervetullut kuka tahansa, - paitsi eräät "old
fellowit", joilla on taskussa liian paljon pirtua ja
kiipeävät taloon vaikka läpi katon: melkein sellaista on tapahtunut.
- - - Te, ja moni muu, olisitte koska tahansa tervetullut! (kirje
Anna-Maria Tallgrenille
3.3.1927)
Hörneberg marraskuussa 2000.
Kuva: Tuulevi Ovaska
|
Kesänviettopaikkana Lehtosilla oli
vuodesta 1924 alkaen Lintukodoksi nimetty erakkomaja Vanajaveden Pienessä Vohlisaaressa Sääksmäellä,
Kalle
Carlstedtin naapurissa. Sielläkin vierailivat monet kirjailijan ystävistä.
Lydia Lehtosen kertoman mukaan
Vanajaveden selältä alkoi kerran kuulua rytmikästä puuskutusta: Aaro
Hellaakoski ui reppu selässä Huittulasta saareen.
|
Tyytyväisiä olemme asiaan; parhainta, että juuri Lydia on niin
tyytyväinen ja innostunut. - - - väkeä vailla ei saari tule olemaan,
- anoppi, siivo maalaismummo, tulee, 2 Lydin sisarista vähäksi aikaa,
pieni kälyn poika koko kesäksi (joten minullakin on poika!) ja yksi
kasvattajasiskoni viikoksi jne. - - -
(kirje Kalle Carlstedtille
29.8.1924)
|
Vuosina 1933-34 Joel Lehtosen horjuva terveys heikkeni rajusti.
Selkärankareuma teki hänet lähes liikuntakyvyttömäksi. Tuskainen kirjailija
kärsi unettomuudesta ja masennuksesta. Kesä 1934 oli kärsimyksiä täynnä
eikä Lehtonen jaksanut enää kirjoittaa.
|
Ainakin nyt on, viimekesäisen verrattoman elämänintoni ja
-virkeyteni jälkeen seurannut depressio, jonkalaista en ole eläessäni
kokenut.
(kirje Arvi Kivimaalle
Lappeenrannan kylpylästä 4.7.1934)
|
Joel Lehtonen hirttäytyi 20.11.1934, viikkoa ennen
53-vuotissyntymäpäiväänsä, kotonaan
Huopalahdessa, työhuoneensa kattoon maalatun tähtitaivaan alla. Hänet on haudattu Hietaniemen hautausmaalle.
|
Joel Lehtosen hauta. Kuva: Tuulevi Ovaska
|
Sivun alkuun
© Savonlinnan
kaupunginkirjasto / Tuulevi Ovaska / Päivitetty 15.02.2001