Joel Lehtosen ystäviä ja tukijoita |
a b cdefg h i j k l m n opq r s tu vwxyzåäö
|
Kuvanveistäjä Wäinö Aaltosen (1894-1966) kanssa Lehtonen ystävystyi Marraskuun ryhmässä 1910-luvun lopulla. Keväällä 1919 Aaltonen veisti Lehtosen muotokuvan. Vuonna 1953 Savonlinnaan pystytetty Joel Lehtosen patsas on Aaltosen käsialaa. Patsas sijaitsee Joel Lehtosen nimikko puistossa kaupungin keskustassa. Kirjailija katselee kohti Putkinotkoa Haukivedelle päin.
|
 Kuva: Jukka Laulajainen 2000 |
Otavassa kielentarkastajana ja kirjallisena johtajana työskennelleen Ilmari Ahman (1884-1933) ja Lehtosen ystävyys kehittyi varsinaisesti 1920-luvun lopulla, kun Lehtonen palasi Karistolta takaisin Otavan kirjailijaksi, vaikka he tapasivat jo vuonna 1917 Kerran kesällä -romaania toimitettaessa.
Kirjailija Juhani Aho (1861-1921) oli Lehtoselle tärkeä suosija ja neuvonantaja, joka keskeisenä kirjallisena vaikuttajana (Otavan johtokunnan ja Valtion kirjallisuuden edistämisvarojen valtuuskunnan kaunokirjallisen osaston puheenjohtaja, Kansallisteatterin johtokunnan puheenjohtaja, Valtion kirjallisuuslautakunnan jäsen) järjesti mahdollisuuksien mukaan Lehtoselle työtilaisuuksia ja stipendejä. Aho ja Lehtonen tutustuivat Jalmari Jäntin välityksellä kesällä 1906. Kirjeissä Lehtonen puhuttelee Ahoa useimmiten "Sedäksi".
Suomen Rooman suurlähettiläs Pontus Artti (1878-1936) ja hänen vaimonsa Eeva olivat Lehtosen ja hänen vaimonsa isäntinä Roomassa vuonna 1931, kun Lehtonen oli 50-vuotissyntymäpäivämatkallaan, jolta Lydia tosin matkusti kotiin ennen juhlapäivää, jonka kirjailija vietti hummailen Firenzen kapakoissa.
Historioitsija Henry Biaudet (1869-1915) tutki Keski- ja Etelä-Euroopan arkistoissa, erityisesti Vatikaanissa, Pyhän Istuimen ja pohjoismaiden suhteita 1500-1600-luvuilla. Biaudet ja tämän tutkijatoveri Liisi Karttunen ottivat nuoren Lehtosen hoiviinsa Italiassa. Sittemmin he pitivät yhteyttä kirjeitse: Biaudet auttoi Lehtosta kovaonnisen Decamerone-suomennoksen taustatyössä ja Lehtonen hoiti Biaudet'n kontakteja Suomen lehdistöön.
Harald Björkman (1881-1936) oli Lehtosen koulutoveri Savonlinnan lyseossa ja hyvä ystävä myöhemminkin. Oopperalaulaja Björkman konsertoi eri puolilla Suomea ja lauloi Savonlinnan oopperajuhlilla ainakin vuonna 1916 Faustin Valentinin roolin. Björkman vieraili usein Inhalla. Laulu-ura katkesi kurkkutuberkuloosiin. Harald Björkmanin ulkonäköä on Putkinotko-sarjan Lauri Falkissa ja Oiva Tommolassa. |
 Björkman voitelee Lehtosta tervalla Putkinotkossa kesällä 1916. Kuva: Otavan kuva-arkisto |
 Kalle Carlstedt. Kuva: Otavan kuva-arkisto |
Kuvataiteilija Kaarlo (Kalle) Carlstedt (1891-1952) oli Lehtosen hyvä ystävä, johon hän tutustui vuonna 1917 todennäköisesti Viljo Kojon välityksellä. Lehtonen vietti usein aikaa Carlstedtin luona Sääksmäen Huittulassa ja Isossa Vohlisaaressa ja osti vuonna 1925 tämän naapurista kesäpaikakseen Pienen Vohlisaaren. Carlstedt kuvitti Kuolleet omenapuut. |
Opettaja ja runoilija Aaro Hellaakoski (1893-1952) kuului Lehtosen tuttavapiirin 1910-luvun loppupuolelta lähtien. Hellaakosket viettivät kesiään Sääksmäellä, kuten monet Lehtosen tuon ajan ystävistä.
 Rudolf Holsti. Kuva: Otavan kuva-arkisto |
Rudolf Holsti (1881-1945) oli Lehtosen Helsingin aikainen koulutoveri ja kilpakumppani koulumenestyksessä. Lehtonen ja Holsti tulivat syksyllä 1898 samaan aikaan Helsingin suomalaisen reaalilyseon kuudennelle luokalle. Holsti oli Lehtoselle tärkeä ystävä ja työtoveri myös lehtimiesvuosina Hämeenlinnassa, Lahdessa ja Helsingissä. Holsti avioitui Hellin Horellin kanssa kesällä 1906. Lehtonen asui heillä kahtena seuraavana syksynä. Holstit eivät juuri viihtyneet Inhalla, vaikka olivat siellä odotettuja vieraita. Ystävyys alkoi rakoilla vuonna 1913 ja katkesi kokonaan vuonna 1924, kun Sorron lapset ilmestyi. Kansanedustaja, diplomaatti ja ulkoministeri Holsti lienee tunnistanut itsensä Rolf Idellistä, romaanin satiirisesti kuvatusta poliitikosta. |
|
Kirjailija Maria Jotuni (oik. Haggren, 1880-1943) oli Lehtosen rakkauden kohde syksyllä 1901. Kuopiolaissyntyinen "Maikki", "Maiju" Haggren opiskeli Helsingin yliopistossa vuosina 1900-04 ja Lehtonen tutustui häneen Savokarjalaisessa osakunnassa. Vuonna 1909 Lehtonen kirjoitti Jotunin Arkielämästä innostuneen arvostelun Suomalaiseen Kansaan. Teosta on pidetty Putkinotkon yhtenä innoittajana. |
Maikki Haggren. Kirjailijatar nyt. Hurjaa taistelua. Luulen että hän pelkäsi minua. Ja minä hämäränä, epätoivossa. Naimakauppoja en silloin vielä ajatellut. Hän oli samanikäiseni. En edes suudellut häntä. Ei kirjoitettu. Ei käyty yhdessä teatterissa. Mutta vavistiin ja juostiin pakoon ja riideltiin ja ei toisiamme lohdutettu. |
Ferninand Juuti eli nikkari Veerti oli myös Lehtosen lapsuuden leikkitoveri, Onnen pojan Veerti. Hänen käsialaansa ovat mm. Rauhalinnan puukoristeet.
Jalmari Jäntti (1876-1960) oli WSOY:n apulaisjohtaja (1899-1904), kirjallinen johtaja (1904-14) ja toimitusjohtaja (1914-51).
Liisi Karttunen (1880-1957) asui Roomassa ja kuului vuosisadan alussa Henry Biaudet'n Vatikaanin arkistoja tutkivaan ryhmään. Lehtonen tutustui heihin ensimmäisellä Italian matkallaan. Karttunen työskenteli ensimmäisen maailmansodan jälkeen Suomen Rooman suurlähetystön palveluksessa ja vuosina 1944-48 ulkoministeriössä.
Kirjailija, toimittaja, esseisti Arvi Kivimaa (1904-1984), josta sittemmin tuli Kansallisteatterin johtaja, toimi mm. Toukokuun ryhmässä ja oli johtavien Tulenkantajien ystävä.
Viljo
Kojo (1891-1966) oli Lehtoselle läheisen Marraskuun
ryhmän jäsen, kuten Wäinö Aaltonenkin.
Kojo ja Lehtonen viettivät yhteistä aikaa mm. Sääksmäellä ystävänsä |
|
Kirjailija ja kääntäjä Aarni Kouta (oik. Arnold Candolin 1884-1924) ja tämän vaimo Salli (Sally Niklander, myöh. Streng) olivat nuorten radikaalien sankaripari solmittuaan toisen suomalaisen siviiliavioliiton vuonna 1904. He vierailivat Viki Kärkkäisen kanssa Lehtosen luona vuonna 1905 Haukiniemellä Hiesun myllyllä, jossa Lehtonen kirjoitti Mataleenaa. Salli Koudan piirroksia Hiesusta ja Lehtosesta on kuvituksena mm. Lehtosen kirjeiden kokoelmissa.
Lehtosen juvalaissyntyinen osakuntatoveri Viki Kärkkäinen (1883-1946) oli Suur-Savon, Tampereen Sanomien, Kodin Kuvaston, Maailman ja Yhteishyvän toimittaja sekä STT:n toimitussihteeri vuodesta 1923 kuolemaansa saakka. Joel Lehtonen oleskeli monena kesänä Juvalla sekä Viljo Tarkiaisen että Viki Kärkkäisen sukulaisten luona. |
|
Otto ja Ida Lindroos, Säämingin pappilan lampuodin Gustav Lindroosin lapset, olivat Lehtosen lapsuudenystäviä Vuohimäessä. Otto oli myös Lehtosen työtoveri Mikkelin Sanomissa vuonna 1902. Ida (1884-1946) työskenteli Savonlinnassa pankkivirkailijana. Joel oli huutolaisena Lindroosin taloudessa 1883-85.
Kirjailija ja kääntäjä Otto Manninen (1872-1950) oli vuodesta 1910 Lehtosen ateljeekriitikko. 1910-luvulla Lehtonen oleskeli paljon Mannisen luona Kangasniemen Kotavuorella.
Taiteilija Eero Nelimarkka (1891-1977) ja Lehtonen tutustuivat vuonna1916. Nelimarkka ja Larin-Kyösti asuivat Hörnebergin lähellä sijainneessa täysihoitolassa ja Lehtosen ulkomaanmatkojen aikana myös tämän huvilassa. Nelimarkka maalasi Lehtosesta kaksi muotokuvaa.
Taidemaalari Mikko Oinoseen (1883-1956), joka oli Septem-taiteilijaryhmän perustajia, Lehtonen tutustui Juho Rissasen välityksellä Pariisissa vuonna 1911. Oinonen maalasi Lehtosen muotokuvan seuraavana vuonna. Viettivät aikaa yhdessä myös Sääksmäellä.
|
Kuopiolaissyntyinen taidemaalari Juho Rissanen (1873-1950) oli Lehtosen ystävä ja hauskana seuramiehenä toivottu kesävieras Inhalla. Kesinä 1915 ja 1916 Rissasella oli ateljee Aholahden kartanossa. Rissasta ja Lehtosta yhdistivät savolaisuuden lisäksi vaikea lapsuus ja reumatismi. Rissasen ulkoisia piirteitä Lehtonen ikuisti Putkinotko-sarjansa kirjakauppias Aapeli Muttiseen. Maalasi teoksen Putkinotkon saunassa. |
|
Kaarle Soikkeli oli Lehtosen esimies Porvoossa Uusimaa-lehden toimituksessa 1903-4. Soikkeli tutustutti Lehtosen WSOY:n Jalmari Jänttiin.
|
Toimittaja, suomentaja, esseisti Anna-Maria Tallgrenin (1886-1949) ja Rudolf Holstin kanssa Lehtonen jakoi työhuoneen Helsingin Sanomissa vuosina 1912-13. Lehtonen avusti Tallgrenia mm. ulkomaisten kulttuuriuutisten toimittajana. |
Harvenevista ystävistä Anna-Maria Tallgren oli se, jolle Lehtonen lähetti viimeiset ajatuksensa, eräänlaisen henkisen testamentin. (Tarkka) |
Juvalainen maanviljelijän poika, Maria Jotunin puoliso, kirjallisuudentutkija ja kirjallisuuskriitikko Viljo Tarkiainen (1879-1951) oli Lehtosen ylioppilasvuosien uskottu. Lehtosen Putkinotkon jälkeisiä teoksia hän ei ymmärtänyt.
Kirjailija, toimittaja Friedebert Tuglas (1886-1871) oli mukana perustamassa Nuori Viro -kirjailijaryhmää, joutui vankilaan vallankumouksellisena ja oli maanpakolaisena mm. Suomessa. Lehtonen tapasi hänet Viron matkallaan 1923, jolloin Tuglas oli maansa johtava kirjailija.
Veikki Valtonen, jyväskyläläissyntyinen lähetystösihteeri, oli Lehtosen koulutoveri ja ystävä. he tutustuivat kouluaikana Helsingissä ja uudistivat ystävyytensä lähes 20 vuotta myöhemmin vuoden 1920 tienoilla, kun Valtonen oli ulkoministeriön komennuksella Madridissa ja Lehtonen matkusteli viiden kuukauden ajan Ranskassa ja Espanjassa. Palattuaan kolme vuotta myöhemmin Suomeen Valtonen asettui Keuruulle, jossa Lehtonen vietti hänen luonaan viikon tai pari useana kesänä. Keuruulainen impromptu on päivätty Valtosen luona heinäkuussa 1929. Valtonen vierailu myös Lehtosen luona Huopalahdessa ja Sääksmäellä. Lehtonen hankki ystävälleen käännöstyötä: |
|
|
|
Taidehistorioitsija ja -kriitikko Ludwig Wennerström (myöh. Wennervirta, 1882-1959) oli Lehtosen koulutoveri Savonlinnan lyseossa ja hyvä ystävä, joka kävi usein Inhalla. Vuonna 1914 hän maalasi Gallén-Kallelan ritarin Lehtosen huvilan verannan oven yläpuolelle. |
© Savonlinnan kaupunginkirjasto / Tuulevi Ovaska / Päivitetty 25.01.2001
