Walleniukset


Papinleski Augusta Cecilia Wallenius (1837-1908, o.s. Lilius) huusi loispoika Joel Heikaraisen 14.3.1885. Hän sitoutui elättämään pojan 15-vuotiaaksi normaalitaksalla eli yhdellä tynnyrillä ja 15 kapalla viljaa vuodessa. Hän myös antoi lehtolapselle uuden sukunimen, ilmeisesti silloin, kun Joel aloitti koulunkäynnin.

Augusta Walleniuksen puoliso, Säämingin kappalainen Isak Wallenius oli kuollut vuonna 1883 ja perheen nuorin poika Hugo kolmevuotiaana vuonna 1880 hukkumalla Pullinlahteen. Perheessä oli elossa viisi poikaa ja kaksi tytärtä. Kun Joel tuli kasvatiksi, pojat William, Karl, Alexis, Uno ja Lennart eivät asuneet enää kotona, vaan olivat jo aloittaneet sotilas- tai yliopistouransa.

Walleniusten koti oli täysin erilainen paikka kuin Lehtosen siihenastiset asuinpaikat. He olivat perinteistä rikasta maalaissäätyläistöä, josta kasvoi kauppiaita, lääkäreitä, merikapteeneja, opettajia, pankinjohtajia, pappeja, pormestareita, professoreja ja upseereita.


Ylioppilas Joel Lehtonen.
Kuva: Otavan kuva-arkisto

Perheen tyttäret Ida (1873-1966) ja Maria (1870-1929) Wallenius sen sijaan olivat Lehtosen "kasvattajasiskoja". Ida opetti Joelin lukemaan. Joelista tuli siis sivistyneen perheen kasvatti. Lapsuusaika Vuohimäellä, jonne perhe muutti Pihlajaniemen Paunolanmäeltä vuonna 1887, oli onnellista.

Tuosta ajasta Lehtonen kertoo teoksessa Onnen poika (1925). Augusta Wallenius myös koulutti kasvattinsa: hän pääsi lyseoon, ylioppilaaksi ja yliopistoon.

Vuonna 1897 Walleniukset muuttivat Kuopioon ja sieltä pari vuotta myöhemmin Helsinkiin. Lehtonen muutti pois kasvatusäitinsä Vironkadun kodista kesällä 1902, kun aloitti lehtimiesuransa Mikkelin Sanomissa. Kasvattisisariinsa Lehtonen piti yhteyttä etenkin 1920-luvulla. Sisarukset työskentelivät Helsingissä samassa pankissa, Maria kamreerina ja Ida kassanhoitajana.

Alexis Walleniuksen poika, kenraalimajuri ja kirjailija K. M. Wallenius (1893-1983) toimi Lapuan liikkeen pääsihteerinä vuonna 1931, mikä huolestutti Lehtosta. Lehtonen oli K. M. Walleniuksen tyttären Maaretta von Laufenin (s. 1930) kummi.

 

© Savonlinnan kaupunginkirjasto / Tuulevi Ovaska / Päivitetty 04.01.2001