Elli

Linnankatu 13:ssa asui 1920-luvulla metsäpiiripäällikkö Herman Vehviläinen perheineen. Perheeseen kuului vaimo Lilli, Elli-tytär  ja tämän viisi veljeä. Perheenjäseninä pidettiin myös palvelijoita, joita ilman ison perheen taloudenhoidosta ei olisi selvitty.

Kaikki tehtiin itse kotona lipeäkalan liotuksesta leivän leipomiseen. Maito saatiin omasta lehmästä, liha porsaasta, perunat, vihannekset ja marjat omasta puutarhasta. Juoma- ja talousvesi haettiin Linnanvirrasta. 

Talvisin Herman Vehviläinen oli usein hevosensa kanssa virkamatkoilla, jotka saattoivat kestää päiväkausia. Tällöin Vehviläisen perheen elämä ja talouden pyörittäminen olivat Lilli-äidin vastuulla.

Linnankatu oli viehättävä mukulakivikatu hyvin hoidettuine puutaloineen ja rehevine puutarhoineen. Puutaloidylliä ympäröi viihtyisyys ja siisteys. Poliisi valvoi, että talonomistajat huolehtivat katuosuuksistaan. 

Kaikki perheenjäsenet osallistuivat siivoukseen; lasten työtä oli heinien kitkeminen mukulakivien välistä.

Vehviläisten kahdeksan huoneen talo oli  kaksine kuisteineen tilava ja vauras koti. Pihapiirissä kukkivat sireenit, ruusut ja daaliat, ja puutarhassa kasvoi hedelmäpuita ja marjapensaita. Puutarhan takaosassa oli idyllinen huvimaja sekä kaksikerroksinen leikkimökki.

Pihapiiriin kuului myös asumiskäytössä ollut piharakennus ja ulkorakennus, jossa pidettiin lehmää ja hevosta. Ulkorakennuksessa sijaitsivat lisäksi varastot, puuliiteri ja ulkohuoneet. Piharakennuksessa asui vuokralla Martikaisen perhe. Naapureissa asuivat Heltimoiset ja Hietalahdet. Jännitystä elämään toi kadun varrella sijainnut putka (Linnankatu 9).

Saunoja ei tonteilla paloturvallisuuden vuoksi ollut, vaan Vehviläiset kävivät kerran viikossa Kerttulan yleisessä saunassa.

Palvelusväen ensimmäinen vaatimus oli nöyryys. Hyvä palvelija oli itsetietoinen, kuuliainen, säästäväinen, lapsista pitävä, luotettava, ahkera, oma-aloitteinen ja uskollinen. Hyvän palvelijan ominaisuuksiin kuului myös se, että hän kykeni liikkumaan talossa huomaamatta, eikä esim. käyttänyt narisevia kenkiä. Jos palvelija halusi puhutella isäntäväkeä, niin hänen oli lähestyttävä heitä hiljaa ja toimitettava asiansa nopeasti ja hiljaisella äänellä.

1900-luvun alkupuolella valistustyö bakteerien yhteydestä tautien leviämiseen tuotti tulosta. Sivistyneistön parissa tunnettiin suurta huolta hygieenisyydestä ja puhtaudesta. Koko kodin ja eritoten keittiön puhtaus riippui yksinomaan palvelijan puhtaudentajusta. Pöydät ja lattiat oli pestävä päivittäin. Viikosta ainakin yksi päivä oli varattava koko kodin pölyjen pyyhkimiseen, sillä 20-luvun kodit sisälsivät runsaasti erilaisia koriste-esineitä,  jotka keräsivät pölyä. 

Pyykkäykseen ja mankelointiin meni usein myös kokonainen päivä tai kaksikin ja usein pyykkäri ei kuulunutkaan talon vakituiseen palvelusväkeen, vaan tuli hoitamaan pyykinpesun sovittuina ajankohtina. 

Palvelijoiden asuissa tärkeintä oli niiden puhtaus, yksinkertaisuus ja käytännöllisyys. Vaatteet tuli hoitaa vapaa aikana iltaisin seuraavaksi päiväksi kuntoon.