Riihisaariblogi 1/2020

Saldoa rakennustutkijan ensimmäisiltä kuukausilta

Hirsiseinä

Akropoliin aurinkoinen massa ei minua hätkähdytä.
Minä olen nähnyt suomalaisella kankaalla harmaan ladon,
sen temppelinkultaiset suhteet,
painottoman nousun kohti kevättaivaan rajatonta avaruutta.

Rabbe Enckell, käännös Tuomas Anhava

Museolain uudistuksen myötä Savonlinnan maakuntamuseo sai hoidettavakseen mm. rakennetun kulttuuriperinnön alueelliset vastuumuseotehtävät, samalla perustettiin Savonlinnaan rakennustutkijan pesti vuoden 2020 alussa. Käännettiin uusi sivu historiassa: rakennetun kulttuuriperinnön asiantuntija-apu sai Etelä-Savossa uusia ulottuvuuksia. Sitä ennen alan viranomaisneuvontaa ja -ohjausta maakunnassamme antoivat Etelä-Savon ELY-keskus ja Museovirasto. Museovirasto on palvellut kehäkolmosen sisäpuoleltakäsin, joten matkat ovat olleet pitkät eikä aina ole ollut mahdollista tulla paikalle. Uuden museolain myötä pääosa aiemmin Museovirastolle kuuluneista tehtävistä siirrettiin alueille eli maakuntiin. Nyt tavoitettavuus helpottui, parhaimmillaan rakennustutkijan on näinä ensimmäisinä kuukausina saanut paikalle kohteeseen jopa muutamassa tunnissa!

Kohteiden omistajat, niin yksityishenkilöt, kunnat kuin muutkin yhteisöt, ovat löytäneet hyvin uuden palvelun. Matkapäiviä on kertynyt kiitettävästi, kohteita on ollut ympäri Etelä-Savon. Ensimmäisten kuukausien saldoa ovat monet kymmenet eri ikäiset ja erilaiset rakennukset ja rakennusryhmät. Kohteiden kunto on vaihdellut suuresti. Monta kertaa asiakkaat ovat kysyneetkin, onko tapaus lohduton, voidaanko potilas pelastaa tahi hoitaa, kannattaako työhön ryhtyä. Onneksemme vain harvassa poikkeustapauksessa on tilanne ollut toivoton. Ilahduttavan usein asiakkaat ovat pyytäneet apua jo heti projektin alussa, joten yhdessä on voitu katsoa parhaat suuntaviivat tulevaisuudelle. Kynnys yhteydenottoon ja avun pyytämiseen olkoon jatkossakin matala. Toinen tärkeä tehtäväkenttä on ollut erilaisten lausuntojen kirjoittaminen mm. kaava- ja rakennushankkeista. Niitäkin on ollut lukuisia.

Mutta miksi tätä työtä tarvitaan? Tämän tekstin alussa siteeraamani Rabbe Enckellin runo antaa jo yhden vastauksen. Rakennusperintö ja rakennettu kulttuuriympäristö muodostavat tärkeän osan elämänpiiriämme, jatkumon historiasta tulevaisuuteen. Hoitamalla ja vaalimalla rakennusperintöämme kannamme ja kuljetamme omaa osaamme aikakausien jatkumossa. Nyt alkavan blogisarjamme rakennustutkijan osiossa tarkastelemme näitä asioita eri näkökulmista ja etsimme erilaisia lähestymistapoja.

Historia tavoittaa nykypäivää, yhä uudemmat rakennukset pääsevät rakennusperinnön piiriin. Kohteina voivat olla satoja vuosia vanhat rakennukset, mutta kohde voi olla myös vasta muutama vuosikymmen sitten valmistunut. Millä perusteilla noteerattavat rakennukset sitten valitaan? Ikä ei ratkaise vaan laatu ja arvo. Laadun ja arvon käsitteet voivatkin olla tässä kokonaisuudessa ne vaikeimmin määriteltävät yhtälön osat. Etsimme vastauksia ja palaamme teemoihin useamman kerran tässä nyt alkavassa blogisarjassa.


Elokuussa 2020, Ilkka Paajanen, rakennustutkija