Riihisaariblogi 2/2020

Zum Raum wird hier die Zeit

Holvikellari

Saksalaisen säveltäjä Richard Wagnerin näyttämönpyhitysnäytelmä Parsifalin ensimmäisessä näytöksessä nuori ritari Parsifal ja häntä saattava vanhempi ritari Gurnemanz lähtevät kohti Graalin linnaa. Parsifal ihmettelee, miten hän ei ota tuskin askeltakaan, mutta tuntee silti olevansa jo kaukana. Gurnemanzin vastaus on ”Zum Raum wird hier die Zeit”. Eri tilanteissa lausetta on käännetty esimerkiksi muotoon ”käy aika täällä tilaksi”, ”aika muuttuu täällä tilaksi” tai ”tilaksi avartuu aika”.

Mutta mitä tekemistä tällä on rakennetun kulttuuriympäristön kanssa?

Lähestymme tässä kysymystä aineettomista eli immateriaalisista kulttuuriarvoista ja -perinteistä. (Vertailukohtana näille: fyysisiä arvoja rakennuksissa ovat esim. vanhat ja alkuperäiset rakenteet ja materiaalit - näihin palaamme toisessa blogissa.)

Kansainvälisessä suojelukeskustelussa ja -arvioinnissa sekä erilaisissa kansainvälisissä sopimuksissa on viime vuosikymmeninä yhä enemmän painotettu fyysisten arvojen ohella rakennetun ympäristön aineetonta kulttuuriperintöä ja aineettomia arvoja. Unescon yleissopimus aineettoman kulttuuriperinnön suojelusta hyväksyttiin vuonna 2003, tätä ennen aineeton kulttuuriperintö on tullut ajatuksena esille jossain muodossa mm. Venetsian julistuksessa (1964) ja Naran dokumentissa (1994). Suomi on ratifioinut Unescon vuoden 2003 sopimuksen vuonna 2013.

Rakennusten yhteydessä aineetonta kulttuuriperintöä voi olla esim. erilaisiin tapahtumiin sekä henkilöiden historiaan ja toimintaan liittyvät arvot. Identiteetti, työtavat, tunnelmat sekä ihmisten tuntemukset, kokemukset ja aistimukset mainitaan usein tässä yhteydessä.

Nämä immateriaaliset arvot on syytä tunnistaa ja tunnustaa.

Konkreettisena esimerkkinä: Mitä tapahtuu, kun joku taho purkaa käyttämiään kokoontumis- ja muita rakennuksia? Vaikuttaa siltä, että tuollainen yhteisö ei enää usko omiin arvoihinsa. Yhteisön jäsenet menettävät paikkoja, jotka ovat olleet heille tärkeitä. Näissä rakennuksissa on koettu mitä erilaisimpiin elämänvaiheisiin liittyviä elämyksiä ja tapahtumia. Immateriaalisilta arvoiltaan tärkeiden rakennusten häviämisen yhteydessä ihmiset menettävät kontaktipinnan tällaiseen yhteisöön. Toki purkamisia yritetään perustella mm. kustannuksilla ja taloudella, mutta rahahan ei ole se ainoa arvo, joka ohjaa ja jonka tulee ohjata päätöksentekoa.

Päinvastaisessa tapauksessa, kun immateriaaliset arvot tunnistetaan ja tunnustetaan osana rakennettua kulttuuriympäristöä, nämä arvot kannattelevat yhteisöllisyyttä ja johdattelevat päätöksentekoa. Rakennukset säästyvät, niitä pidetään tärkeinä ja niitä halutaan hoitaa.

Rakennustutkijan työssä kohdekäynneillä ja lausuntoja kirjoittaessa myös immateriaaliset arvot tulevat hyvin usein esille. Kohdekäynneillä olemme asiakkaiden kanssa päässeet usein keskustelemaan rakennuksiin liittyvistä tärkeistä muistoista, tapahtumista jne. - siis arvoista.

Ja palataksemme tämän tekstin alkuun, miten voisimmekaan tulkita tuota alussa lainattua ajatusta ajan muuttumisesta tilaksi ja mitä yhteistä sillä voisi olla tämän päivän teemamme kanssa?

Aika (= tapahtumat, toiminta, kokemukset yms. erilaiset immateriaaliset arvot) muuttuu tilaksi (= rakennus, rakennusryhmä tms.). Ajattelikohan säveltäjä Wagner laatiessaan librettoaan tekstinsä tällaista ulottuvuutta?


Elokuussa 2020 Ilkka Paajanen, rakennustutkija