Riihisaariblogi 7/2020

HarmoniasuhteitaBlogi 7 harmoniasuhteita

Antiikin Kreikassa elänyt filosofi Pythagoras tutki oppilaineen matemaattisten lukujen suhteiden ja musiikin harmoniasuhteiden yhteenkuuluvaisuutta, joka heijastuu koko universumin harmoniarakenteessa. Näin harmonia ja kosmos liitettiin yhteen kaiken kattavaksi maailmankuvaksi. Musiikin intervallien suhdelukuja (1:2/oktaavi, 2:3/kvintti, 3:4/kvartti jne.) on tulkittu myös tilallisarkkitehtonisesti (esim. rakennuksen/tilan leveyden suhde pituuteen ja/tai korkeuteen). Pythagoraan periaatteita välitti eteenpäin roomalainen Marcus Vitruvius Pollio kirjassaan De Architectura Libri Decem (Kymmenen kirjaa arkkitehtuurista, kirjoitettu noin vuonna 25 eKr.).

Renessanssin tärkein arkkitehtuuriteoreetikko Leon Battista Alberti (1404 - 1472) päätyi kirjoittamaan, että luvut, joiden avulla äänet ilahduttavat korviamme, ovat täsmälleen samat, jotka miellyttävät suhdelukuina silmiämme ja sieluamme.

Mitä tuolla kaikella on tekemistä meidän eteläsavolaisen rakentamisemme ja rakennetun kulttuuriympäristömme kanssa?

Perinteisessä rakentamisessa hirren mitta on määritellyt paljon koko rakennuksen mittoja - on mielenkiintoista, miten usein niissä lähestytään noita musiikin intervallijärjestelmän mittalukuja, aivan samoin kuin antiikin temppeleissä. Eli kyseessä on albertilaisittain ilmaistuna ’silmiämme ja sielujamme miellyttävät mittasuhteet’. Miten Rabbe Enckell runossaan asian ilmaisikaan: ’… olen nähnyt suomalaisella kankaalla harmaan talon, sen temppelinkultaiset suhteet…’ (käännös Tuomas Anhavan, ks. ensimmäinen blogitekstini).

Kohdekäynneilläni olen näiden asioiden kanssa ollut tekemisissä, niin positiivisessa kuin negatiivisessa mielessä. Ilahduttavaa on havaita ne tyylikkäät ratkaisut, mutta muutakin näkee…

Olkoon vanha hirsinen rakennus tai esimerkiksi uudempi rintamamiestalo, niin niillä on hyvät suhteet leveyden, pituuden ja korkeuden välillä sekä detaljiikassa. Kuinka usein ulkopuolisella lisälämmönerityksellä lähdetäänkään niitä muuttamaan. Jos rakennusta lähdetään lisäeristämään ulkopuolelta, menetämme nuo alkuperäiset mitat, detaljiikasta puhumattakaan. Toki joku toteaa, että kasvatetaan sitten räystäiden pituutta, jotta mitta räystään ja seinän välissä pysyy samana, mutta kyse ei ole enää samasta kuin ennen, mitat ja suhteet ovat muuttuneet. Samalla on muuttunut ikkunoiden asema julkisivupintaan nähden jne.

Sama asia koskee tietenkin mm. erilaisia laajennuksia, kattojen ja kattomuotojen muutoksia. Pitää olla tarkkana, ettei laajennuksella tule pilanneeksi rakennuksen mittasuhteita. Hyvällä suunnittelulla toki on mahdollista tehdä laajennuksia, jotka sopeutuvat kokonaisuuteen ja liittyvät tyylikkäästi vanhaan. Kattorakenteiden muutosten jälkeen katto voi vaikuttaa ’muutamaa numeroa liian suurelta hatulta kantajansa päällä’, siis suhteet ovat menneet pieleen. Puhumattakaan sisätilamuutoksista: pitääkö vanhaa tupaa lähteä pilkkomaan aputiloilla? Huoneen mittasuhteet, valaistusolosuhteet ym. muuttuvat.

Vanhat ikkunat ja niiden mittasuhteet kuuluvat tähän samaan aihepiiriin. Miten usein lähdetäänkään uusimaan ikkunoita, jotka on mahdollista korjata. Uusimisen yhteydessä muutetaan aivan liian usein myös detaljiikkaa ja puitteiden mittoja.

Rakennuksen energiataloudellahan lisäeristyksiä, ikkunavaihtoja yms. perustellaan, mutta energiatalous ja hyvät mittasuhteet eivät ole toisiaan poissulkevia ristiriitaisia tavoitteita. Ammattitaitoisella suunnittelulla on mahdollista yltää molempiin.

Palaten Pythagoraan ajatteluun, voimme todeta miten talo kaikkine mittoineen ja harmoniasuhteineen on instrumentti, jonka avulla kohtaamme kosmoksen. Kaikki kulttuurit ovat kehittäneet kosmoksen ja ihmisen toisiinsa liittävät maailmanselityksensä ja näiden kosmogonioiden keskeinen sovellutusalue on ollut rakennukset ja arkkitehtuuri. Vaalikaamme siis rakennusten jaloja suhteita!

Lokakuussa 2020 Ilkka Paajanen, rakennustutkija