Tarinarasti 1 - Hengähä hetkeksi

Kuuntele rasti

Kuusi se kumma puu, kun se paukahtelloo palaessaan. Kuuntele. Se kuusenpihka on siellä puun sisällä pieninä heleminä puusyitten välissä ja kun tuli kuumenttaa sitä kalikkata, niin ne helemet räjähtellöö.

Sepä ei oikkeen kuusi sovellukkaa semmosseen avotakkaan, olohuonneen nurkkaan. Voip lenttää kekäleet pitkin lattioita, kun se nuin paukkaa.

Kalevi se kerto vesj ́kansan tarinaa semmosesta kallion pammauksesta, tai siis hänen Isä kerto, ett häne isäsä ol kertonu, ett kerra syksykesälä kuulu iltapäivälä, kolomen aikaa, vielä hää sano, noin kolomen aikaan päivälä kuulu semmonen hirmunen jyräys, pamaus ja jyräys. Mikä se nyt mahto olla?

Ja sisälä olvat olleet sillo. Se kuulu sinne sisäle, sinne sissään asti. Ja sinnehä ol matkoo sinne kalliole, mistä se pala lohkes. Kyllä sinne neljä-viis kilometrii on matkaa linnuntietä. Ja mehtä on välissä. Ja tuota. Sitä ihmeteltiin, jotta mistä se tuli. Seuraavana päivänä ku mänivät kalamiehet nuotale taas sinne päi, ni soutivat ohi ja huomasivat, että kalliosta ol lohenna iso pala poikkeen.

Tänä päivänä on näkyvissä jyrkkä seinä kallellaan, järveen. Ja palane. Sitä ei näy, se on sielä järven pohjassa. Tietenkii painu, syvvää painunu. Minne lie painunu. Ei oo kertaakaa tullu koitettuu, että miten paljon siinä vettä on piälä sillä kohtoo.

Sitä meille aina näytettiin ja sitä käyää vieläkii ihmettelemässä, sitä paikkoo.

Tää tapahtuu silleen, ku kallios on halakeema ja siihen kassautuu vettä ja se ku jäätyy, niin sillähä on valtavat voimat. Sehän se sitten lohkas sen loppujen lopuks, sen palan.

Jos sinulla on joskus semmonen irrallinen olo, jotta se elämän poloku tunttuu vierraalta ja on semmonen tunne, jotta ei kuulu oikkein minnekkään . Sillon on kuule yhteys maahan…ihtteesä ja luonttoon poikki. Siihen voe auttoo vesjkansan neuvot!

Sinun pittää suunnistaa lähimmän kuusen luo. Työnnä nuamas lähelle kuusenokssaa ja hengitä oikkein kunnolla sitä kuusen tummanvihreää väriä oikkein tietosesti lapaluitten välistä sissään ja uloshengityksellä jalakojen kautta muahan…ja ainaki viisi minnuuttia.
Jos ei ala helepottaa, niin heitä kengät pois ja kävele avojaloin vaikka auringon lämmittämällä kalliolla, taikka hiekkarannalla taikka kasteisella nurmikolla. Keskity tunnustelemmaan, että miltä jalakapohjissa tuntuu.

Mutta kuuleppa jos törmmäät kusiaispessään, niin seisata siihen vaikka varttitunniks ja seuraa niitten touhuja. Jo häipyy mielestä mualiman murhheet ja ihtesä vähättely.

Tuossa suoraan eessä, tuo pieni saari on Törninpyörä. Niin ja vinosti oikealla tuo isompi on Uuraansaari. Että kahtelehan niitä!

Puhujana näyttelijä Matti Muhonen.
Kaikki oikeudet pidätetään.