Tarinarasti 11 – Ihastele ilimoja

Kuuntele rasti

Koivu se on mahottoman kaunis katella ja varsinkkii suomen suvessa. Lämmityspuuna se on ihan ykkönen.
Vesj´kansahan se neuvvoo, että isännän pittää joka syksy tehhä niinsanotut leskenpuut, joka tarkottaa, jotta polttopuuta on oltava vähinttään kolmeksi vuojeksi etteenpäin. Jos vaikka isännälle tullooki äkkilähtö tuonpuolleisseen. Kylläpä se tiettää ihan reipasta puusavottaa joka syksy. Vaan onhan se semmonen rakkauven osotuski emäntäänsä kohtaan tuo tuommonen. Puitten teko varasttoon.

Paulihan se kerto, että olisivat halunna häntä kyllä kouluttaa silloin lapsena, mutta että hevosethan Paulilla ol ollu se, niinku se tähtäin elämässä. Ainoa toivomus ol vuan, että kun tullee aikuiseks ni ostaa hevosen ja lähtee savottaan. Ja se toive toteutu. Kyllä tuli kierrettyä kaikki lähistön metät. Jopa Rantasalmen puolella kävi, ja tuolla sitten tuolla Kurkiniemessä, ja Saukonsaaressa, ja Tuohisaaressa. Ja tuolla oli ollu monta talvee tuolla Naistenlahden saloloilla ja.

Että sinne lähdettiin aina viikoks ja pyhäaikaan tultiin kottiin sitten hakemaan evästä hevoselle lissee ja itelle kanssa, ku oli joskus semmonen kortteeri, että tuota ei saanu ruokaa, ku sai vaan sen yösijan siinä ni piti viedä reppuselässä aina evastä sinne viikon ajaks.

Että sielä sattu nyt sitten, ku arvaat, ku lähtee tuonne jäälle ja tiettömän taipaleen päähän asumattomalle seuvule ni sielä oli vaaraki aina joskus, että se jää saattaa pettää. Mutta hää, ku oli vissiin eniten tässä maalimassa ajellu sellasilla tuntemattomilla vesillä ja nii oli aina se, että oli se tuura käissä ja kovasti jiähän löi. Jos se ei menny läpi niin se kesti hevosella. Käveli, käveli eessä ja hevonen tuli perästä. Ja iski tuuralla semmosissa epävarmoissa paikoissa. Sitähän oli jo oppinu tuntemaan ne veet, että missä kohassa ne virrat käy ja.

Kyllä siitä savottatyöstä leipä lähti, ja alkuuhan tuota metsätöissä pomot tuli sinne työmaille ja maksovat sielä, lukivat markat näppiin. Mittamiehet tulivat sitten aina määräpäivinä ja. Mutta myöhemmässä vaiheessa ne maksoivat pankkitilille. Ja se oli vielä, vielä tuota, että kolmessa pankissa piti olla tilit, kun eri firmat kannattivat taas omia pankkijaan. Ja ne pitivät niitä tupailtoja aina tuola kämpilä sitten. Pankki tarjos kahvit sielä ja tuolla lailla esittelivät, että miten sijoittaa rahoja ja.

Mutta tää nyt oli sitten vasta tuota, noh kyllä sitä tais olla joku, olihan sitä jo viiskytluvullahan sitä. Ei! Viiskytluvulla vielä maksettiin, tili tehtiin työmualla. Kuuskytluvulla sitten meni jo pankkiin suoraan.

Ja olhan heilä ku oli, oli pien maatila, ni puolenkytä lehmää oli siinä ja. Mutta sillo alkuaikoina eihän siitä nyt mitä tuloja niistä ollu ennen, ku sitten myöhäsemmässä vaiheessa, kun ruettiin maitoo laittamaan meijeriin ni sieltä sitten tuli vähäsen. Maidot kuletettiin meijeriin talvella hevosella ja kesällä laivassa. Aamulla kärrättiin laivaan ja. Talvella oli sitten semmonen maitorinki sielä kylälä, että jokainen vuorollaan vei koko kylän maiot. Tämmönen vuorottelusysteemi. Viis talovahan siinä oli. Että kyllä se oli laatikko täynä aina tonkkia aamulla ku. Ei sitä joka päivä viety vuan se oli tuota, olikohan se kahiste viikkoon vai joka toinen päivä, en nyt muista niin tarkkaan.
Se on muuten sillä lailla, että jos elämästä puuttuu tuommonen kirkkaus, lempeys ja selittämättömän kaunis eroottisuus, ja kutkuttas puhistaa mieli, niin sillon koivikkoa kohti! Katoha, kun koivut auttaa saammaan viehkeyttä ja kukostavaisuutta elämään.

Lähesty koivua kunnioittavalla asenteella ja hengittele sisään koivun rennon viehkeää liikehinttää, ja sitten uloshengityksellä annat tulla pois joutavanpäivänen mönjä.

Mielen kauneuven vahvistamisseen sovelttuu myös esimerkiksi metsätähti. Heittäyvy oikkein pitkäkses kukan luo ja tutki ja ihastele sen uskomatonta kauneutta. Ja elä piä mittää kiirettä, pötköttele siinä ainakkii viisi minuuttia ja hengittele kukan herkkyyttä.

Tavattoman hyvä olotilan puhistaminen onnisttuu vaikka laiturilla taikka rantakivellä. Ota kengät pois ja työnnä jalat varpaat eellä hittaasti veteen ja ruppee huljuttelemmaan jalakoja oikialta vasemmalle oikkein viimmesen piälle rauhallisesti. Kuulostele miten mukavalta jalakapohjissa tunttuu. Rapsauta vielä kiitoksia vedenhaltijalle lähtiissäs!

Tuossa vasemmalla se onkii Uuraansaari ja oikealla näkkyy Pihlajaniemi. Ihasteleppa niitä!

Puhujana näyttelijä Matti Muhonen.
Kaikki oikeudet pidätetään.