Tarinarasti 12 – Pyssäytä toviksi

Kuuntele rasti

Jos haluaa päästä helposti kalastuksen makuun, niin mato-ongella kalastaminen on sitä. Ei tarvita olla muuta, kuin vapa, siimaa, koho, koukku ja matoja. Mitään lupia ei tarvitse hankkia. Laiturilta, joen töyräältä, veneestä taikka rantakiveltä. Kaikki ovat loistavia paikkoja mato-ongintaa ajatellen. Mato-ongella saaliin saaminen on hyvin todennäköinen, verrattuna vaikka verkkoon, katiskaan tai uisteluun.

Jormahan se kerto, että hänellä oli tuota, ku äiti tuli siihen talloon, niin tuota oliko se seittemäntoista vuotisena. Niin se sano, jotta sillon tuota hää joutu alakuvuosina olemaan, miesten kanssa olemaan peltotöissäkkii niinku. Niittämässä heinää siellä ja tuota haravoimassa. Enneku hää teki sitte ja tul lapsia siinä, niin teki topin. Että hän ei. Hän tekköö ruuat vuan ja tuota hoitaa sen ruokapuolen ja hän ei lähe pellolle. Ja sitten ne ol tyytyny ja isä tuota, että kyllä se käypi.

Heillä oli ollu kymmenkunta lehmää ja sitten sitä niin sanottua lihakarjaa oli toinen mokoma ja. Se kuulu niinku äidin työalueeseen ja sitten äitinäiti mummo oli siellä kansa jeleppaamassa ja tuota. Ja siihen aikaan ol niitä niin sanottuja piikoja oli siellä meilläkkii, niin tuota jatkuvasti. Ympäri vuoden, ja renkejä. Niitä oli jatkuvasti tuota sillon, oli yks tai kaks renkii oli.

Mummokin oli talossa ja se teki kaikenlaista käsitöitä ja kaikenlaista hommaa. Ne oli nuorena tuota männy naimisiin ja lapsia tehny. Se oli kova mummo ollu tuota se. Viistoista kilometriä ol lääkäriin matkaa, ja se mummo ol vissiin semmonen luulosairas. Että nyt koskoo, nyt on se ja se. Ni se kävelemällä tuli tuota lääkäriin viistoista kilometriä. Iltasella pois käveli sieltä, kun talavi aika ol. Sammonsaaresta Savonlinnaan. Viistoista kilometriä. Jäätietä. Eihän se kukkaa lähteny hevosella kuskoomaan, ku mehtätöihin piti männä. Iltasella mummo tuli kotia. Ei hänessä ollukaan mittään vikkoo.

Jormaha se kanssa kerto sitte siitä puukaupan käynnistä, että mitenkä ne puut ajettiin hevosella sinne rantaan ja sitten tul ne porukat kevväällä. Kuka osti puuta, se hoiti ne sitten pois siitä rannasta ne puut tuota. Pistettiin nippuun ja niputuskonneet oli. Ne kävi talosta talloon ne ostajat tuota kierti, että onko tukkia myytävänä? Onko pinotavaraa?
Sillon ei ollu kartellia sillon, niin tuota. Vaikka kyllä siinä kilpailua oli jonniin verran. Ja
sitten kenelle ol myöty ja sattu hyvä ostaja, niin sitten myötiin seuraavana vuonnakii sille. Ja sitte liikkeelle. Uittamalla, uittamalla pois.

Jos tuntuu, että pahantahtoisuus ja kateus ympäröivät olotilaa. jos ahdistus ja masennus estävät kehittymisen ja kukoistuksen. Jos tuntuu, että suru ja alakulo on jäänyt asumaan soluihin, niin tuomi auttaa kasvamaan elämänilon välittäjäksi. Vieraile tuomen luona sen kukkiessa. Hengitä sisään lempeää alkuvoimaa ja uloshengitä mönjät. Hengitä lopuksi kukintojen keskusten kultaa sisällesi.

Keräile pieniä kiviä siten, että poimit kolme kiveä. Asettele kivet vasemman kämmenesi kouruun ja peitä kivet oikealla kämmenellä. Nosta kätesi sydämen tasolle ja ota kasvoille niin tyytyväinen ilme, kuin osaat. Nosta sitten kasvoille hymy ja samalla nosta kätesi suusi korkeudelle. Raota käsiäsi hetken ja hymyile kivillesi. Laita kädet äkkiä kiinni. Tee tämä toisen kerran. Sitten kolmannella kerralla yllätä kivet hykertelemälle niille sydämesi pohjasta. Nyt sinulla on iloviritteiset kivet, jotka voit jättää rannalle ilahduttamaan seuraavaa kulkijaa.

Tiesitkö muuten, että nyttenki sinä olet saaressa. Savonlinnan kaupunkialue, kun koostuu näistä ihanista saarista. Kiertelehän niitä!

Puhujana näyttelijä Matti Muhonen.
Kaikki oikeudet pidätetään.