Tarinarasti 3 – Raahotu rannalla
Kuuntele rasti
Soutaminen ja souteleminen on niitä kesän hienoja mahollisuuksia. Keskellä järven selkää saapi pohtia asioitaan ja ihmetellä miten mahtavasti se vesi kannattelee soutajaa. Vesjkansa jos kuka tietää kaikenlaisesta vesillä liikkumisesta…
Aune esimerkiks on kertonu, että joko veneelä taikka, ku ol sulat järvet, taikka laivala. Saaristolaivalla. Ja sitte talvella hevosella vaan, ja jalkasin. Ja potkurilla jään yli. Oli tehty jäätietä ja niitä myöten koitettiin liikkua. Niitä oli vähän niinkun risutettu. Se oli painaantunut, ei niitä aurattu millään. Eihän sillon siihen aikaan ollut auroja. Jonkun verran ne niitä kasteli kyllä, vahvistivat niin.
No, kaupunkiin kulettiin laivalla tai moottoriveellä, mut eihä niitä alkuaikoina ollu ollenkaan, vaan niinku myöhemmässä vaiheessa sitte hankkivat niitä. Ja sittehän oli Ahviosaaressa se Mikkosen Major, joka kuljetti maitoja ja ihmisiä. Hänen työtään se oli. Hää kuletti niitä maitoja ja ihmisiä aina kaupunkiin. Ja se moottori ol Major, olikohan sillä toista nimiä.
Saaristolaivassa naiset ainakii mänivät sinne perähyttiin ja siellä olivat, naistensalongiks sanottiin ja siellä sitten olivat ja oottelivat että. Juttelivat keskenään tai ei jutellu tai jopa nukkuvatkii. Usseempi tunti siinä matkassa meni. Ku otti tavaroita laivaan, ja eläimiä ja sen sellasia, niin nehän on hittaita laittaa.
No, kaupungissa käytiin lääkärireissulla ja sitten mitä ol niitä pankkiasioita ja muita tuota. Vaateostoksilla. Mitä nyt oliki asioita, mutta muutenhan ne oli omavaraistaloutta kaikki siellä saaressa siihen aikaan ku Aune oli siellä. Soutaen mentiin Ahvioniemen puolelle ja samoin Kiviapajalle ja Kokonsuareen.
No, miehet ne etupäässä liikku ja sitte naiset perästä. Että ainakin jääteillä. No kyllä siellä kaupungissa kävi naisetkii, mutta eninmäkseenhän ne miehet kävi. Ainakin talvella, ku siellä Posti-Eevertin kyyvissä sitte reessä kulettiin, niin eihän siihen sopinu ku yks tai kaks henkee. Se oli Eevert Mikkonen, joka kuljetti postia Ahvionsaareen ja sit tässä välillä. Ja se ajo hevosella, haki ne täältä Savonlinnasta ja toi sitte. Toi, toi Ahviosaareenkii asti.
Kaipaako sinun elämäsi kohtuullisuuven vahvaa voimaa? Esimerkiks joskus voip käyvä niin, että lipsahttaa vääränlaisia sanoja vaikkapa elämänkumppanille, jotta tämä oikkein loukkaantuu sanomisesta, ni Vesj´kansan oiva neuvo kehottaa tämmösessä kohtaa sanomaan, jotta ”pyydän anteeksi”!
Jos elämäsi vaatii nöyrää kestämistä salamoitten leiskuessa ja ukkosen jylistessä, taikka jos elämääsi sävyttää syvä kaipaus sanoin kuvaamattomaan. Jonnekkin tuonne sydämen taakse, sielun sopukoihin. Nyt siun pittää ehtiä tammipuu. Tammet voivat vahvistaa ja valamistaa sinut pyyteettömään rakkauden ihmeeseen
antamalla mahtavasti sisäistä rauhaa. Hengitä tammien luona tummanvihreyttä oikkein kunnolla lapaluitten kohalta sissään ja uloshengitä jaloista maahan. Ota seuraavalla souturetkellä suunnaksi tummanvihreä, lehti- tai havuverhoon pukeutunu metsä. Ota souturytmiin sanat “olen pahoillani” ja “pyydän
anteeksi”. Toistele näitä. Ja, kun tunttuu, jotta oot oikeasti pahoillasi, niin sanoa paukauta pari kolome kerttaa jotta RAKASTAN SINUA. KIITOS KIITOS!!! Jos on ihan tyyni ilma, niin hillitysti!
Tuohoha ne laiturille tullee ne laivat. Ja lähttee. Ihmettelepä sitä.
Puhujana näyttelijä Matti Muhonen.
Kaikki oikeudet pidätetään.