Tarinarasti 9 – Irtauvu arjesta

Kuuntele rasti

Pajupillin askarteleminen on heleppoa, ku heinän teko, ja mukavaa. Parinkymmensenttinen pajukeppi tuoreesta pajusta. Siitä se syntyy. Pajupillin teko pittää suorittaa touko-kesäkuussa. Sillon pajunkuori on sopivasti irtoava.
Vesj´kansa muistaa muuten semmosenkin asian, että ennen vanhaan nimenomaan pajunoksalla karkotettiin pirut ja pahat henget kotinurkista.

Vaan jos sinulla kuristaa kurkkua, et pääse oikein äänneen ja jouvut iha köhimään, ja mieleen nousee semmonen epäilys, että mitenköhän elämässä mahtaa käyvä, kantavatko siivet. Ja jos huomaat, että ajatukset pyörii enimmäkseen oman navan ympärillä tai surussa ja huolissa, niin sillon on etittävä pajuja. Ja hengiteltävä niitten kanssa luottavaista rauhaa sissää, ja puhaltaa uloshengityksellä itsestään ulos epävarmuus ja pelko. Tee pajupilli ja lurittele ilmoille elämänoloisia sointuja.

Aatto kerto, että siellä Majalahentilalla oli kansa savusauna, joka toimi samalla vuossadalla synnytyslaitoksena. Ja siellä synty esimerkiksi tätä Behmin sukua monta miespuolista. Ja aina, kun sillon tuota tarvittiin kätilöä, niin Emilia Partanen tuolta Rapakkosaaresta, semmonen vanha ihminen, ni se kiireellä kätilöks sitten aina. Ni Emiliaha ol vakituine ulosvetäjä. Sitten oli kuppareita, tinureita, kaiken maailman tuota ammattilaisia. Ja sodan jäläkeen, kun oli ihmiset heikoilla, ja kun oli, oli kyllä talossa työvoimapulaa, mutta työvoimaa oli pyrkimässä töihin jatkuvasti. Kun koska tuota…ei ollu ihmisillä asettua, kaikilla ei ollu kotija, niin ne kiertel talosta talloon ja olivat sen määrätyn ajan. Ja taas veri veti kiertämään.

Ja, kuinka Aatto ja veljensä aina Kesamosta, taloväen nimiä ei maininnu, taikka joo kyllä mainihti, se on tää Luukkaala, niin sieltä hakivat aina työvoimaa, kun sinne oli pestaantunu ennestään näitä irtoihmisiä. Ja kyllä sitten vielä, että äiti ei ollu koskaan, kun talossa oli pitkät penkit, nii koskaan ei antanu panna ovia lukkoon yöks, koska äiti oli sanonu, että kun vesiltä tulloo ihmisiä, niin niillä saattaa olla hätä. Nii ne pääsee nukkumaan tänne pitkille penkkilöille. Kerrankin oli velimiehensä kanssa tullu sitten sieltä kammarista tuppaan, niin kaikki penkit ol täynnä nukkujia. Mutta se ol se luottamus siihe aikaan, ja se yhteishenki. Se oli, se oli. Ei tarvinnu pelätä mittään.
Aina, kun näät sinisen taivaankaaren, kuvittele hengitteleväsi vaaleansinistä kurkusta sissää ja hengitä sinistä kehosi läpi jalapohjista maahan.

Täyvenkuun aikkaan on oivallinen hetki ulvoa kuulle! Vedä syvään henkeä ja pidätä hetkeksi ja aloita uloshengitys sanomalla ”aaa”, ja samaan ulospuhallukseen liitä vielä pitkä ”uuu”. Nosta leukaa ylös sen verran, että kaulajänteet venyy. Uluvo ainaki viisi minuuttia. Voipi olla ihan hyvä ennen uluvomisen aloittamista varotella naapureita, etteivät sudeksi luule.

Tuossa eessä on niin hienohiekkanen uimaranta, vaikka uimaan pulahtaisit. Tai heitä kengät ja kahlaa nilikkoja myöten virkistävvään veteen…tunnusteleppa sitä… ja hihkase veen haltijalle kiitokset.

Puhujana näyttelijä Matti Muhonen.
Kaikki oikeudet pidätetään.