Tarinarasti 5 – Mietiskele mieliksesi

Kuuntele rasti

Olin vielä pikkupoeka, ku isä opetti hiomakiven käyttöä viikatteen ja puukon terotuksessa ja kirveenterän uuvistamista tahkon avula. Ei ollu sillon sähkökäyttösiä vehkeitä.

Ostin minä jossain vaiheessa semmosen sähkösmirkelin näetä terotushommia varten, penkkihiomakonnee. Kyllä tul valamista äkkiä. Mahotonta iäntä se mööpeli piti ja kipinät sinkoil kohti silimiä. En oikeen tykänny.

Kyllä vesjkansan ikiaikanen neuvo, jotta vanhassa vara parempi pittää paikkasa tänä päivänäki ihan prikulleen. Mullon pelekästään hiomakivi, eli kovasin eli liippa, jolla työkalut hyvvään terrään riipasen.

Tiesitkö muuten, että nyt sinä oot Tallisaaressa ja tuossa vieressä on Olavinlinna. Ota hattu päästä, hengittele rauhallisesti muutaman kerran ja ihastele linnan mahtavaa olemusta. Näe sielus silmin, kun talonpoikien soutavat veneillä kiviä linnan rakennustarpeiksi, linnanneidon avaavan porttia rakastetulleen, pihlajan kasvavan muurin seinämästä, tumman virran mustien kalojen polskimista…palaa sitten näistä tapahtumista omaan elämääsi ja kuulostele miten se linnan historia vaikuttaa sinun elämässä.

Raili kerto, kuinka linnaan mentiin ennen vanhaan soutaa kitkuttamalla virran yli. Ei sinne sillon mittää siltaa ollu. Alkukesästä ruipelot soutajapoijat olvat väriltään kuin kalakkilaivan kapteenit, mutta loppukesästä oli soutajanuorukaiset kahvipavun ruskkeita. Pikkulikkana ol linnaan luiskahtaminen käyny kätevästi, kun äiti ol keittiöhommissa ja sisko museo-oppaana. Siellä oli sitten lapsilla jännät paikat seikkailla, niinku souvella linnan ympär, välliin mahottomassa vastavirrassa, että voimat ol ollu koetuksella.

Tuolla Venäjäniemen rannassa oli semmonen tuota kolomearkkunen laivalaituri, jonka alla oli puhasta kimaltelevvaa hiekkaa. Hää oli ollt viis vuotiaana pikkutyttönä yhtenä aamuna, yksinnään siellä rannassa tuota, hää kahlas vetteen ja opetteli liukummaan siellä arkkujen väleissä. Ensin veen alla ja sitten jopa nokka veen pinnalla. Se ol hieno hetki. Taito kehitty nopiaan ja kohta hää sukelteli toisten lasten kanssa tuota päätä.

Perheen isä hommasi työkaverinsa kanssa oikkein komian ja tuota tervaisen soutuvenneen ja siihen pakkauvuttiin pyhäisin evväät mukana. Eräällä reissulla isä ja äiti opettivat heille sellasen tuota homman, kun pilppupelin, jota ne ol kisanneet kivennavan rantakylässä varttuessaan.

Kyllä sitä venettä oli tullut kuulemma souveltua ihan omin luvinki tuota, ja suunnattu Dynamiittiluotoa eli Tynskiä kohti. Elähä mittää tuota, siellä oli ollu Shoomannin tehttaa tukkinippuja kellumassa ja niiltä oli ollu mukava sukelttaa roiskkautella. Norpat oli tullu mukkaan ilonpittoon ja siellä hyö niihen kanssa olivat yhessä uineet. Vaikka ei niitä sillon norpiksi kutsuttu. Koulussa opetettiin, jotta ne on kiehkurahylkeitä.

Vesj´kansa muuten tietää, että jos omista juurista ja suvusta haluaa ymmärtää ne
onnelliset ja voimia antavat asiat, pittää männä pihlajan tykö. Etenki syksyllä pihlajanlehtien punastellessa, hengittele ihan rauhassa sitä punaisuutta olotilaasi ja uloshengityksillä laske irti joutavanpäiväisyyksistä. Ja huomaat olevasi kiitollinen!

Noilla vastarannoilla: siellä se Raili opetteli uimaan, tuota. Mietihä sitä!

Puhujana näyttelijä Matti Muhonen.
Kaikki oikeudet pidätetään.