Hyppää sisältöön

Tervahöyry Mikko

Puurunkoinen s/s Mikko on viimeinen säilynyt esimerkki Saimaan suuresta tervahöyry-laivastosta. Se oli suurimmillaan 1920-luvun puolivälissä, ja käsitti lähes kaksisataa alusta. Pääosa aluksista oli Savonlinnasta ja lähiympäristöstä. Höyryt rahtasivat halkoja ja muuta puutavaraa Saimaan rannoilta Suomenlahden kaupunkeihin.

Tervahöyry Mikko seilaa.

Tervahöyry Mikko kuljetti puutavaraa Enso-Gutzeitin omistuksessa Saimaalla 1938-1963. Sitä ennen se palveli Ensi-nimisenä useita eri omistajia mm. Äänisjärvellä, Syvärillä, Laatokalla ja Itämerellä. Vuonna 1970 Mikko lahjoitettiin Savonlinnan kaupungille, joka on kunnostanut aluksen toimintakuntoiseksi museolaivaksi.

Piirretty mustavalkoinen Mikko-laiva.

  • Rakennettu Savonlinnan konepajalla 1914.
  • Pituus 30,4 m.
  • Leveys 7,1 m.

  • Syväys 2,4 m.
  • Nopeus 6 solmua.
  • Tekee kesäisin myös yleisöristeilyjä.

Tervahöyryjä, pikinytkyjä ja kuramyllyjä

Höyrylotja kehiteltiin 1800-luvun lopulla Saimaan oloihin soveltuvaksi rahtialukseksi. Vielä 1960-luvulla höyrylotja oli yleinen näky Saimaan selillä. Tervahöyryksi tai pikinytkyksi kutsuttiin puurunkoista höyrylotjaa, jonka runko oli tervattu. Rautarakenteiset höyrylotjat tunnettiin myös kuramyllyinä. Höyrylotja oli mitoitettu Saimaan kanavan sulkukammion mukaan: 31 x 7 x 2,4 metrin kokoinen tylppäkeulainen ja –peräinen alus täytti mahdollisimman tarkoin sulkukammion. Höyrylotjia käytettiinkin erityisesti Saimaan kanavan kautta merelle suuntautuneeseen liikenteeseen. Täysmittaisen höyrylotjan vetoisuus oli 100-140 nettorekisteritonnia, ja se kykeni kuljettamaan 370-470 kuutiometriä puutavaraa tai 600-700 pinokuutiometriä halkoja.

Tervahöyrykauden alkuaikoina useimmat tervahöyryt olivat yksityisten laivaisäntien omistuksessa. Kauppiaat ja teollisuudenharjoittajat kuljettivat tuotteitaan ja raaka-aineita, mutta myös monet maanviljelijät innostuivat laivanvarustuksesta. He muodostivat usein ns. laivaisännistöyhtiöitä. Yhtiöiden merkitys tervahöyrynvarustajina kasvoi 1910-luvun lopulla. Suurimman tervahöyrylaivaston hankki W. Gutzeit & Co., jolla oli parhaimmillaan 36 tervahöyryä. Myös Savonlinnan Puutavara Oy, kuopiolainen H. Saastamoinen & Pojat Oy ja kangaslampilainen Antti Luostarinen omistivat useita aluksia.

Höyrylotjan purjehduskausi alkoi toukokuussa ja jatkui jäiden tuloon. Tuona aikana ennätettiin tehdä 10-15 matkaa merelle tai 20-30 matkaa Saimaalla. Matka Helsinkiin vei viikon. Ensimmäiseen maailmansotaan ja Venäjän vallankumoukseen asti tärkein vientitavara oli polttopuu, jota vietiin puupulasta kärsineeseen Pietariin 40 cm mittaisina nalikkahalkoina. Suomen itsenäistymisen jälkeen tervahöyryt kuljettivat propseja, tukkeja, sahatavaraa ja polttopuuta Helsinkiin, Viipuriin ja muihin Suomenlahden rannikkokaupunkeihin, kävivätpä tervahöyryt Norjassa ja Tanskassakin. Saimaan suuryritykset käyttivät tervahöyryjä sekä raakapuun kuljetuksiin tehtaille että valmiiden tuotteiden kuljetukseen markkinoille.

Elämää Saimaan tervahöyryillä

Tervahöyryn miehistönä oli päällikön eli kipparin kanssa ruorissa vuorotellut perä- eli ajomies, pari kansi- eli täkkimiestä sekä konehuoneesta vastannut konemestari eli masinisti apunaan lämmittäjä. Laivan keittiö oli emännän valtakuntaa. Päälliköltä ja konemestarilta vaadittiin ammattikoulutus, muun miehistön päällikkö palkkasi oman pitäjän kovimmista työmiehistä. Halukkaita oli, sillä palkka oli kohtuullinen ja työ vaihtelevaa. Laivamiehet olivat yleensä maaseudun tilattomia ja pientilallisia. Talvisin he olivat metsätöissä, kipparit mittamiehinä ja pomoina. Konemestareille oli töitä tarjolla konepajoilla.

Tervahöyryllä ajettiin ympäri vuorokauden, vain huonolla säällä oli pysähdyttävä. Laivan miehistö teki ajon aikana töitä kahdessa vuorossa kuusi tuntia kerrallaan. Vapaahetket kuluivat leväten, syöden, korttia pelaten, laulellen ja haitaria soitellen. Perunat ja kastike, keitot, puurot ja rusinasoppa antoivat voimia raskaaseen työhön. Kahvia juotiin paljon, ja silloin tällöin otettiin myös pirturyyppy.

Tervahöyryjen väliset kilpa-ajot olivat yleisiä. Saimaan kanavissa soitettiin suuta lotjamiesten kanssa. Onnettomuuksiakin sattui: milloin joku putosi yli laidan, milloin käytiin karilla, joskus putosi potkuri ja joskus upposi koko alus.

Katso lisää: Tutustu tervahöyry Mikon vaiheisiin valokuvien kautta.