Hyppää sisältöön

Höyrykuunari Salama

Tunnetko Salama-laivan tarinan? Höyrykuunari Salama upposi yli 120 vuotta sitten, kun toinen laiva törmäsi siihen. Se unohtui järven pohjaan pitkäksi aikaa. Nykyään Salama kuitenkin nähdään veden pinnalla Riihisaaren laiturissa. Mitä oikein tapahtui?

Höyrykuunari Salama

Höyrykuunari Salama on yhdistetty rahti- ja matkustajalaiva kaudelta, jolloin höyryvoima alkoi syrjäyttää tuulivoimaa. Apupurjein varustettu potkurihöyrylaiva Salama rakennettiin Viipurin konepajalla vuonna 1874. Aluksen tilasi Savonlinnan Höyrylaiva Osakeyhtiö.

Mustavalkoinen piirroskuva Salama-laivasta.

  • Rakennettu Viipurin konepajalla 1874.
  • Pituus 31 m.
  • Leveys 7 m.

  • Syväys 2,5 m.
  • Nopeus 7,5 solmua.
  • Ei enää liiku omin konein.

Salaman reitiksi vakiintui Joensuu–Savonlinna–Viipuri–Pietari, vaikka alkuaikoina matkattiin usein myös Lyypekkiin. Salama kuljetti muun muassa Enonkosken Kangassaaren lasitehtaan tuotteita Pietariin. Paluumatkalla tuotiin viljaa ja monenlaista kauppatavaraa hedelmistä koruihin ja silkkikankaista rinkeleihin. Lastia alus kykeni kuljettamaan 110 tonnia. Salamassa oli 60 matkustajapaikkaa, joten kyydissä oli usein myös pietarilaisia matkailijoita.

Kohtalokas törmäys

Syyskuussa 1898 Salama oli Pietari–Joensuu-reitillään matkalla Lappeenrannasta kohti Puumalaa, kun tapahtui onnettomuus. Salamaa vastaan tullut matkustajalaiva Ilmari törmäsi Salaman oikeaan kylkeen lähellä Parkonsaaren majakkaa 13. syyskuuta klo 22.30.

Onnettomuuspaikan lähellä oli yhteentörmänneiden Salaman ja Ilmarin lisäksi myös höyryhinaaja Ahkera sekä varppaaja Ruttois, joka veti perässään tukkilauttaa. Salama havaitsi ahtaassa kulkuväylässä väylän oikealla puolella vastaantulevat Ilmari- ja Ruttois-laivat sekä tukkilautan, ja antoi asianmukaiset äänimerkit väistäen samalla vasemmalle. Ilmari viestitti samanlaisin merkein ilmoittaen ymmärtäneensä viestin. Tämän todistivat myöhemmin Ruttoisin ja Ahkeran päälliköt.

Välittömästi viestimerkkien jälkeen Ilmari-laiva törmäsi Salamaan täydellä vauhdilla. Oikeaan kylkeen repeytyneestä rei’ästä vesi syöksyi sisään, ja Salama upposi noin puolessa tunnissa keula edellä vajaan kilometrin päähän lähelle Parkuniemeä. Kaikkien hämmästykseksi Ilmari kuitenkin jatkoi rysäyksen jälkeen matkaansa, eikä jäänyt auttamaan Salaman miehistöä ja matkustajia keskellä pimeää Saimaata.

Onneksi höyryhinaaja Ahkera oli lähistöllä hinaamassa lotjia, ja saapui pian onnettomuuden jälkeen paikalle pelastamaan väkeä.

Salaman ja Ilmarin törmäyksessä ei menetetty ihmishenkiä. Ilman Ahkeran välitöntä apua tilanne olisi kuitenkin voinut olla toinen. Jälkeenpäin ilmeni, että Ilmarin työvuorossa olleelta perämieheltä puuttui tehtävään vaadittu pätevyys. On arvioitu, ettei hän ymmärtänyt Salaman äänimerkkejä oikein ja yritti väistää vastaantulevan ”normaalisti” oikealta. Hän saattoi erehtyä arvioidessaan liikkuvien valojen perusteella laivojen etäisyyksiä ja nopeuksia.

Onnettomuudesta käytiin pitkään oikeutta, ja lopulta Ilmari määrättiin syyllisenä luovutettavaksi Savonlinnan Höyrylaiva Osakeyhtiölle, Salama-laivan omistajalle.

Saimaan sylissä yli 70 vuotta

Salama makasi 73 vuotta Saimaan pohjassa. Vuonna 1970 Salaman masto takertui lähellä ajaneen hinaajan vaijeriin ja nousi pintaan. Enso-Gutzeit Oy:n Savonlinnan telakan laivaosasto päätti kokeilla pelastuskalustonsa tehoa, ja vuonna 1971 Salama nostettiin ylös. Alus oli säilynyt suolattomassa ja vähähappisessa vedessä hämmästyttävän hyvin, sillä osa viljalastistakin oli vielä paikoillaan.

Salamasta huolehtimaan perustettiin Saimaan Purjehdusmuseoyhdistys. Yhdessä Suomen Merihistoriallisen Yhdistyksen ja Savonlinnan kaupungin kanssa se entisöi Salaman museolaivaksi, joka ei kuitenkaan enää liiku omin konein. Salama esineistöineen lahjoitettiin Savonlinnan maakuntamuseolle vuonna 1985.