Hyppää sisältöön

Saimaan valkokylki

Matkustajalaiva Savonlinna rakennettiin Saimaan Höyrylaiva Osakeyhtiön lippulaivaksi vuonna 1904. Nopeutensa ansiosta alus sai lempinimen Saimaan pikajuna, koska se taittoi Savonlinna–Lappeenranta-reitin vajaassa seitsemässä tunnissa.

laiva

Saimaan Höyrylaiva Osakeyhtiötä suunnitteleva kokous pidettiin Savonlinnassa 11.8.1903. Asiasta kiinnostuneet savonlinnalaiset päättivät perustaa yhtiön, joka hankkisi laivan ylläpitämään päivittäistä liikennettä Savonlinnan ja Lappeenrannan välillä.

Osakkeiden merkitsemiskokouksessa 11. syyskuuta oli jo päätetty tilata laiva Paul Wahl Co:n Varkauden tehtaalta 62 000 markan hinnalla. Laiva ristittiin kotikaupunkinsa mukaisesti Savonlinnaksi, jonne se höyrysi ensimmäistä kertaa 20. toukokuuta 1904.

Mustavalkoinen piirros Savonlinna-laivasta.

  • Rakennettu Paul Wahl & Co:n Varkauden telakalla 1904.
  • Pituus 27,8 m.
  • Leveys 6,6 m.
  • Syväys 2,4 m.

  • Nopeus 11,5 solmua.
  • Liikennöi edelleen höyrykoneen ja koivuhalkojen voimalla.
  • Tekee myös yleisöristeilyjä.

Saimaan laivaliikenne kukoisti vuosina 1905–1916, jolloin Savonlinnan kylpylään saapui runsaasti venäläistä vallasväkeä. Vuosi 1913 oli ennätyksellinen. Yhtiön vuosikertomuksessa todetaan edelliskesäisten laulu- ja soittojuhlien sekä oopperanäytäntöjen parantaneen tulosta. Vuoden 1916 hyvään tulokseen vaikutti ensimmäinen maailmansota matkailijavirran suuntautuessa Venäjältä Suomeen. Työväestön hyvä taloudellinen tilanne puolestaan näkyi mm. paikallisliikenteen vilkkautena.

Komea Saimaan pikajuna

Paul Wahl & Co:n Varkauden telakalta on säilynyt Savonlinna-laivan tilauskirja, johon on merkitty hyvin yksityiskohtaisesti laivan rakenteeseen ja koneistukseen liittyvät tiedot. Laivan päämitoiksi tuli 27,66 x 6,69 metriä ja höyrykoneen nimellistehoksi 225 hevosvoimaa. Alkuaikoina laivassa oli matkustajapaikkoja 174, kunnes myöhemmin luku nousi yli 200:aan. Koematkalla saavutettu huippunopeus oli 11,5 solmua eli 21,3 kilometriä tunnissa. Tällä nopeudella laiva kulki Savonlinnasta Lappeenrantaan 6 tunnissa ja 45 minuutissa.

Laiva oli alkuaan puolitoistakerroksinen. Sisustukseltaan se oli totuttua komeampi. Laivassa oli ensimmäisen, toisen ja kolmannen luokan tiloja. Seinät oli päällystetty valkoiseksi maalatuilla vanerilevyillä tai hienoilla pergamoiditapeteilla. Koristelistat olivat koivua, mäntyä, mahonkia tai tammea luokasta riippuen. Vuodesohvat olivat vieteripohjaisia ja päällystetty sinisellä tai punaisella sametilla. Kolmannen luokan tiloissa oli rima- tai vaneripenkkejä, joihin sijattiin yöksi vuoteet.

Kaupungin satamaa, jossa kolme vanhaa laivaa näkyvissä sekä ihmisiä kadulla.
S/s Savonlinna ja s/s Mikko Savonlinnan matkustajasatamassa.

Hyttien varustukseen kuului pesukomuutti, verkkohylly, vaatekoukkuja, rullaverhot, sähkövalon lisäksi tasapainokynttilät ja joissakin ensimmäisen luokan hyteissä puhelinyhteys keittiötiloihin. Yleisötiloissa oli lisäksi hyvin tarpeelliset sylkykupit. Kansille varattiin korituoleja ja valkoisiksi maalattuja rautaisia pöytiä ja tuoleja. Matkustajien ajankuluksi laivaan oli tilattu lukuisa määrä sanomalehtiä.

Laivassa oli kapteenin lisäksi perämies, konemestari, konemestarin apulainen, kaksi lämmittäjää, kaksi ajomiestä, kaksi kansimiestä, emäntä, keittäjä, yksi tai kaksi tarjoilijaa ja siivooja. Myöhemmin laivan toimiessa öljylämmitteisenä henkilökuntaa vähennettiin. Lämmittäjiä ei enää tarvittu ja toisen tilalle tuli koneenhoitaja.

Savonlinna-laivan valmistuminen merkitsi parannusta kaupungin liikenneyhteyksissä Lappeenrantaan ja Pietarin–Riihimäen-radalle. Laiva suoriutui matkasta vajaassa seitsemässä tunnissa, joten se pystyi kulkemaan päivässä Lappeenrantaan ja takaisin. Lähtöaika Lappeenrannasta sovitettiin junan saapumisen mukaan aamulla kello viideksi, joten Savonlinnasta ehdittiin takaisin iltajunalle yhdeksitoista. Nopeutensa ja junayhteyksien vuoksi laiva sai pian lempinimen “Saimaan pikajuna”. Matkustaja- ja rahtiliikenteen lisäksi se huolehti myös postinkuljetuksesta.

1920-luvulta lähtien s/s Savonlinnan reitti kulki Vuoksenniskan kautta, ja reitillä höyrysi vuorolaivana s/s Imatra II. Matkustajaliikenne kasvoi voimakkaasti, mutta erityisesti Puumalan, Lappeenrannan ja Vuoksenniskan välillä oli myös paikallis- ja rahtiliikenne vilkasta. Maaseudun ja saariston väki suosi laivoja markkinamatkoillaan. Aluksiin rahdattiin tavanomaisten maataloustuotteiden lisäksi myös karjaa. Tunnelma on varmasti ollut rehevä laivan ollessa tupaten täynnä matkustajia: yläkannella ensimmäisen luokan lomamatkailijoita ja liikemiehiä, alakannella kansanväkeä tavaroineen.

Peräkannella saattoi olla jopa toistakymmentä lehmää ja hevosta. Liukkaan laivakannen takia hevosten jalkoihin sidottiin säkit ja niiden tyytyväisyyden takasi turvan eteen ripustettu heinäsäkki. Alakannen matkustavaisia varten laivoissa oli suuria lämpöeristettyjä kylmälaatikoita, joissa voit, juustot, kalat ja lihat säilyivät tuoreina vaikkapa torille vietäviksi. Sunnuntaisin vuorossa ollut laiva vei kirkkokansaa Vuoksenniskalta Ruokolahdelle.

Laiva ja aika muutoksen kourissa

Huhtikuussa 1927 Savonlinna-laivassa syttyi tuhoisa tulipalo, joka aiheutti erittäin pahoja vaurioita. Laivan kaikki puuosat tuhoutuivat, ja vain kone ja runko säästyivät vahingoilta. Laivalla oli onneksi kattava vakuutus ja se päätettiin rakentaa uudelleen.

Myöhempinä vuosina laivan tiloja laajennettiin ja mukavuutta lisättiin. Vuonna 1928 käytössä oli radio ja yleisö pääsi satamassa soittamaan laivan puhelimesta. 60-luvulla siirryttiin höyrykattilan halkolämmityksestä öljyyn, kunnes halko lämmitysmuotona palautettiin takaisin 80-luvulla.

Vanha höyrylaiva pimeässä marraskuun illassa.
S/s Savonlinna marraskuussa 2021.

Vuosisadan alussa kukoistaneen kylpylävierasliikenteen jälkeen matkustajamäärät olivat hienoisessa kasvussa aina vuoteen 1939 saakka. Sotien jälkeen Saimaan kanavan sulkeutuminen ja maantieliikenteen kasvu muuttivat matkustajaliikenteen vähin erin tappiolliseksi. Viimeksi Saimaan valkokylkilaivastoa luotsasi alueen kuntien 1967 perustama Saimaan Laivamatkat Oy, jonka toiminta kuitenkin loppui konkurssihuutokauppaan vuonna 1982.

Savonlinnan kaupunki osti nimikkolaivansa ja peruskorjasi sen museolaivaksi. Laivan yleiset tilat entisöitiin vuoden 1927 tulipalon jälkeiseen asuun. S/s Savonlinna kuuluu tällä hetkellä Savonlinnan museon museohöyrylaivastoon, ja on edelleen risteilykäytössä.