Paluumuuttajat sen tietävät: Savonlinna on mainettaan parempi pikkukaupunki luonnon helmassa
tiistaina 24. kesäkuuta 2025Kaksi nuorta naista, Anna-Kaisa Kostiainen ja Mari Hytönen, ovat lapsuudenystäviä ja molemmat ovat palanneet juurilleen Savonlinnaan vuosien poissaolon jälkeen. Heidän tarinansa kertoo rauhan, luonnon ja arjen merkityksestä – ja siitä, miksi Savonlinna on heille enemmän kuin vain kotikaupunki.
Anna-Kaisa Kostiainen ja Mari Hytönen tulevat haastatteluun Savonlinnan kaupunginkirjaston kahvilaan. Mari tunnustaa nauraen, että on ensi kertaa vierailulla kirjastossa noin puolitoista kuukautta sitten tapahtuneen muuton jälkeen. Anna-Kaisa ja hänen 2,5-vuotias poikansa Iisko Penttinen ovat olleet savonlinnalaisia noin kolmen vuoden ajan.
Nuoret naiset kertovat tutun tarinan; he lähtivät lukion jälkeen ensin opiskelemaan ja sitten töihin muualle. Anna-Kaisa valmistui kielten opettajaksi Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampukselta ja Mari suoritti Varkaudessa liiketalouden ammattikorkeakoulututkinnon. Mari päätyi parin mutkan kautta töihin Mikkeliin silloiselle Essotelle, ja on tällä hetkellä töissä Eloisalla hallinnon asiantuntijana – täysin etänä. Anna-Kaisa sen sijaan karisti Etelä-Savon pölyt harteiltaan ja kokeili elämää Uudellamaalla asuen Järvenpäässä ja käyden töissä Vantaalla.
Elämä on leppoisaa ja luonto on aina lähellä
”Etelässä elämä tuntui kiireiseltä ja hektiseltä, en viihtynyt siellä. Opettajan näkökulmasta siellä oli ison kaupungin isot ongelmat. Sen sijaan Lappi ja pohjoinen ovat aina kiinnostaneet, joten lähdin töihin Kemiin”, Anna-Kaisa kertoo.
”Viihdyin Kemissä tosi hyvin. Kun odotin ensimmäistä lastamme, päätimme kuitenkin muuttaa takaisin Savonlinnaan. Isovanhemmat ovat lähellä ja se helpottaa meitä lastenhoidon kannalta”, Anna-Kaisa sanoo ja lisää, että elämä Savonlinnassa on leppoisaa – on tilaa ja rauhaa ympärillä. ”Työmatka Savonlinnasta Punkaharjulle kauniiden maisemien keskellä oli rauhoittavaa. Verrattuna Vantaan ruuhkiin, elämä täällä on luksusta”, hän korostaa.
Perheessä on nyt myös parikuukautinen vauva, joten arki on vilkasta. Vanhempainvapaalla ollessaan Anna-Kaisa ehtii kuitenkin pelata salibandya ja hän haaveilee myös paluusta voimanostoharrastuksen pariin.
Tänne jään – kotikylä huutaa puoleensa
Mari kertoo, että hänellä ei ollut selkeää päätöstä tai suunnitelmaa paluusta, asiat vain tapahtuivat. ”Koronan myötä siirryin etätöihin, ja asunto Mikkelissä alkoi tuntua ahtaalta. Rupesin pyörimään kotikylällä vanhempien nurkissa omakotitalossa. Huomasimme, että se ei ollut kenellekään meistä paras ratkaisu”, Mari nauraa. ”Jonkin aikaa katselin puolitosissani asuntoja, kunnes tuli sopiva kohde myyntiin ja kaikki vain loksahti paikoilleen”.
Päätös paluumuutosta Savonlinnaan on tuntunut oikealta. ”Stressitasot ovat laskeneet. Täällä on tilaa ja rauhaa, ja hanavesikin maistuu paremmalta kuin Mikkelissä”, Mari naurahtaa.
Mari harrastaa polkujuoksua ja on kiertänyt tapahtumia ympäri Suomea. Kolme koiraa, joista yksi on pentu, pitävät huolen siitä, että metsäpolut tulevat tutuiksi. Hän kertoo myös löytäneensä uudelleen yhteyden vanhaan koulukaveriin – juoksuharrastuksen kautta.
Ystävyys, luonto ja arjen ilo
Mari ja Anna-Kaisa ovat olleet läheisiä ystäviä jo pitkään ja heidän välisensä side on vahvistunut uudella tavalla Savonlinnassa. Yhdessä he käyvät konserteissa Olavinlinnassa, keikoilla House of Olafissa ja suunnittelevat vierailua Riihisaareen. Molemmat korostavat, että Savonlinnassa on kaikki, mitä arjessa tarvitsee – ja enemmänkin. Savonlinna on siis mainettaan parempi kaupunki.
”Elämä on kivaa, vaikka se valtaosin onkin arkea. En kaipaa mitään erityistä ’actionia’. Kun pääsee metsän reunaan asumaan, se on ihanne”, Mari sanoo.
Vaikka Anna-Kaisalla on haaveita paluusta pohjoiseen, molemmat ovat tyytyväisiä nykyiseen elämäänsä. Savonlinna tarjoaa rauhaa, yhteisöllisyyttä ja mahdollisuuden hengittää syvään – juuri sitä, mitä moni kiireen keskellä kaipaa.